Parisuhdeväkivalta ihmisoikeuksia kunnioittavassa rikosprosessissa : erityiskysymyksenä uhrin vaitiolo-oikeus

Abstract

Parisuhdeväkivalta on yhteiskunnan rakenteissa ja kodin seinien sisällä piilevä ihmisoikeuksia loukkaava ilmiö. Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta on merkittävä kansainvälinen lainsäädäntöinstrumentti, joka viitoittaa tietä myös kansallisille uudistuksille. Sopimusmääräykset korostavat valtion velvollisuutta suojella uhria, ehkäistä väkivaltaa sekä saattaa tekijät rikosoikeudelliseen vastuuseen. Parisuhdeväkivallan dynamiikka vaikuttaa monella tapaa todisteluun. Näistä lähtökohdista tutkielmassa selvitetään, mikä on syytetylle läheisen asianomistajan vaitiolo-oikeuden sisältö ja miten voimassa oleva sääntely toteuttaa asianosaisten ihmisoikeuksia. Oma kysymyksensä on, miten menettelyn kontradiktorisuus voidaan turvata, mikäli uhri ei voi tai halua todistaa läheistään vastaan ja henkilökohtaisen kuulemisen sijaan todisteena hyödynnetään hänen esitutkintakertomustaan. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vähimmäisedellytyksistä ei voida tinkiä painavankaan selvittämisintressin nojalla – menettelyn oikeudenmukaisuus on siten myös rikosvastuun toteutumisen elinehto.

Tutkimusmetodi on ensisijaisesti lainopillinen. Vahva yhteiskunnallinen painotus tuo tutkimusasetelmaan myös oikeussosiologiselle ja oikeuspoliittiselle tutkimukselle ominaisia piirteitä. Pääasiallisina lähteinä on hyödynnetty lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja kotimaisten tuomioistuinten ratkaisukäytäntöä sekä kotimaista ja kansainvälistä oikeuskirjallisuutta. Oikeuskäytännön analysointi erityisesti uuden kotimaisen todistelulainsäädännön osalta lisää tutkielmaan empiirisen ulottuvuuden.

Tutkimustulokset antavat aihetta epäillä todistelu-uudistuksessa omaksutun sääntelyn onnistuneisuutta läheisasianomistajan osalta. Asianomistajien jaottelu todistajiin ja asianosaisiin sekoitti sääntelyä entisestään, eikä laista käy selvästi ilmi, mikä on vaatimuksia esittävän asianomistajan vaitiolo-oikeuden sisältö. Lain jättäessä kysymyksen tulkinnanvaraiseksi, tulisi siitä saada korkeimman oikeuden ennakkopäätös. Todistajan asemassa kuultavan, vaatimuksia esittämättömän asianomistajan läheisasemaan perustuva vaitiolo-oikeus on verrattavissa tavalliseen todistajaan OK 17:18.2:n vaitiolo-oikeuden murtamista koskevin poikkeuksin. Poikkeussäännös ja sitä koskeva ratkaisukäytäntö ilmentävät vakavaa suhtautumista parisuhdeväkivaltaan. Menettelyn tasolla on kuitenkin vielä paljon kehitettävää rikosprosessin sopeuttamiseksi uuteen todistelulainsäädäntöön. Parisuhdeväkivallan tutkintaa ja todistelua tulisi tehostaa erityisesti lisäämällä muiden todistuskeinojen käyttöä henkilötodistelun ohella.