SUOSITUKSIA ILMASTOPOLITIIKKAAN : Käyttäytymistaloustieteen antamat politiikkasuositukset kuluttajien kestävään käyttäytymiseen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen

Abstract

Ihmiskunnan käyttäytyminen on saanut aikaan ilmastonmuutoksen, jota useat valtiot pyrkivät nyt hillitsemään ilmastopolitiikallaan. Nykyinen ilmastopolitiikka perustuu osittain taloustieteen perinteisiin teorioihin, jotka eivät ota huomioon ihmisten käyttäytymisen epäjohdonmukaisuutta tai muita käyttäytymisharhoja. Kuluttajien epäjohdonmukaisuutta ja käyttäytymisharhoja mallintava ja tutkiva taloustieteen osa-alue, käyttäytymistaloustiede, tuo ilmastopolitiikkaan realistisemman näkemyksen ihmisten käyttäytymisestä.

Ilmastonmuutosta voidaan hillitä vähentämällä päästöjä. Yksittäisen kuluttajan kohdalla se tarkoittaa erilaisista valinnoista koostuvan hiilijalanjäljen pienentämistä. Kestävän käyttäytymistavan omaksumista ja omien valintojen sekä tekojen tärkeyden ymmärtämistä vaikeuttavat kuitenkin aikaepäjohdonmukaiset preferenssit, kuten nykyhetken preferointi, viivyttely ja huono itsekuri. Nykyhetken preferointi vähentää tulevaisuuden arvostamista, jolloin omien tekojen seurauksia saatetaan vähätellä. Nykyhetken preferointi ei myöskään anna tuleville sukupolville mahdollisuuksia nauttia ympäristöstä tasa-arvoisesti. Kestävän käyttäytymistavan omaksumisen viivyttely ja huono itsekuri pahentavat entisestään ilmaston tilaa. On tärkeä saada ihmiset omaksumaan kestävä tapa käyttäytyä mahdollisimman pian. On siis ymmärrettävä, mikä ajaa ihmisiä käyttäytymään aikaepäjohdonmukaisesti ilmastonmuutoksen suhteen.

Ilmastonmuutokseen liittyy myös vahvasti sosiaalinen pulma. Ilmastonmuutoksen torjunta on julkishyödyke, josta ketään ei voida sulkea pois ja kaikilla pitäisi olla yhtäläinen mahdollisuus ympäristön varantoihin. Normit, sosiaaliset preferenssit, yhteistyö ja rangaistukset vaikuttavat laajasti käyttäytymiseen ja siksi ne on otettava huomioon suunniteltaessa ilmastopolitiikkaa.

Käyttäytymistaloustieteellinen tutkimus antaa suosituksia ilmastopolitiikkaan ja siihen, kuinka kuluttajia tulisi ohjata kestävään käyttäytymiseen. Ymmärryksen lisääminen, epäjohdonmukaisen käyttäytymisen estäminen sitouttamis- ja rajoittamismenetelmin ovat keinoja ohjata ihmisiä kestävän käyttäytymisen pariin. Myös normeihin vetoaminen, yhteistyön ja sääntöjen vakiinnuttaminen ja yhteisen vastuun kantaminen täyttävät vastaavan tarkoituksen.