Paikkatietoalan koulutuksen vastaavuus työelämän osaamistarpeisiin: valmistuneiden ja työnantajien näkökulmat
778.89 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset26
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkimuksessani tarkastelen työelämän osaamisvaatimuksia vastavalmistuneiden ja työnantajien näkökulmista. Osaamisvaatimukset muuttuvat tekoälyn kehityksen ja digitalisaation seurauksena. Tutkimuksen keskeisenä lähtökohtana on selvittää, millaista osaamista paikkatietoalalla edellytetään nyt ja tulevaisuudessa sekä miten alalle valmistuvien osaaminen vastaa työelämän nykyisiin vaatimuksiin. Tätä tutkin paikkatietoalan keskeisten osaamisvaatimuksien sekä vastavalmistuneiden ja työnantajien ”hyvän osaajan” määritelmän kautta. Sen lisäksi tutkimuksessa tarkastelen vastavalmistuneiden ja työnantajien ryhmien näkemysten välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto koostuu 24 paikkatietoalan työnantajien ja vastavalmistuneiden puolistrukturoiduista haastatteluista. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Haastatteluaineisto jäsentyi viiteen keskeiseen luokkaan: koulutus vs. työelämä, osaaminen, rekrytointi ja haasteet, tulevaisuus sekä työelämätaidot. Aineisto sijoittuu vahvasti suomalaiseen paikkatietoalan kontekstiin. Näin ollen tutkimuksen tulokset heijastavat suomalaisia työmarkkinoita, koulutusjärjestelmää ja alan käytäntöjä.
Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on, että valmistuneiden ja työnantajien näkemykset kohtaavat paikkatietoalan osaamistarpeista yleisellä tasolla, mutta eroavat painotuksissa. Valmistuneet korostavat osaamistaan konkreettisten taitojen kautta, kuten eri ohjelmistojen hallintaa ja teknisiä valmiuksia. Sen sijaan työnantajat painottavat laaja-alaista soveltamiskykyä sekä työelämä- ja vuorovaikutustaitoja. Tutkimuksessa ei tunnistettu kuitenkaan osaamisvajetta, vaan erilaisia tapoja tunnistaa ja jäsentää paikkatietoalan asiantuntijuutta. Tulokset viittaavat siihen, että paikkatietoalan korkeakoulutus vastaa teoreettisen osaamisen osalta työelämän vaatimuksiin, mutta koulutuksessa on edelleen kehittämistarpeita erityisesti käytännön soveltamisen ja osaamisen sanoittamisen tukemisessa.
Tutkimus osoittaa, että paikkatietoalan asiantuntijuus on siirtymässä kohti kokonaisvaltaisempaa ja yhdistelmällistä osaamista. Tulokset perustuvat kuitenkin valmistuneiden kokemuksiin ja käsityksiin, eivät suoraan koulutuksen sisältöjen tarkasteluun. Onkin mahdollista, että koulutuksessa on jo työelämätaitoja ja soveltamiskykyä tukevia elementtejä. Kuitenkaan valmistuneet eivät aina tunnista tai osaa sanallistaa niitä. Tulokset viittaavat tarpeeseen kehittää paitsi opetusta myös sitä, miten osaamista tehdään näkyväksi ja reflektoidaan koulutuksen aikana. Tämä voisi tukea paremmin teknisen osaamisen ohella työelämätaitojen, soveltamiskyvyn ja monialaisen ajattelun tunnistamista ja kehittymistä tulevaisuuden työelämää varten.
In my research, I examine the competence requirements of Finnish working life from the perspectives of recent graduates and employers. Competence requirements are changing because of the development of artificial intelligence and digitalization. The central aim of the research is to find out what kind of competence is required in the geospatial field now and in the future, and how the competence of those graduating in the field matches the current demands of working life. I seek to investigate this through the key competence requirements in the geospatial field and through the definitions of a 'good professional' according to recent graduates and employers. In addition, the study examines the differences and similarities between the views of the groups of recent graduates and employers.
The study was conducted as a qualitative study. The material consists 24 of semi-structured interviews with employers in the geospatial field and recent graduates. The interviews were analyzed using data-driven content analysis. The interview material was organized into five main categories: education vs. working life, skills, recruitment and challenges, the future, and work-life skills. The material is strongly situated in the Finnish geospatial context. Therefore, the results of the study reflect the Finnish labor market, education system, and industry practices.
The central finding of the study is that the perspectives of graduates and employers agree on the general skill requirements in the geospatial field but differ in emphasis. Graduates highlight their skills through concrete abilities, such as proficiency in various software and technical capabilities. In contrast, employers emphasize broad-based application skills as well as workplace and interpersonal skills. However, the study did not identify a skills gap, but rather different ways of recognizing and structuring expertise in the geospatial field. The results suggest that higher education in the geospatial field meets the demands of working life in terms of theoretical knowledge, but there are still areas for development in education, particularly in supporting practical application and articulating skills.
Research shows that expertise in the field of geospatial information is shifting towards more comprehensive and combinational skills. However, the results are based on the experiences and perceptions of graduates, not on a direct examination of the content of education. It is therefore possible that the education already contains elements that support work-life skills and the ability to apply knowledge. Nevertheless, graduates do not always recognize or know how to articulate these. Thus, the results indicate a need to develop not only teaching but also how skills are made visible and reflected upon during education. This could better support the recognition and development of work-life skills, the ability to apply knowledge, and interdisciplinary thinking alongside technical expertise for the future.