5.–6. -luokkalaisten oppilaiden näkemyksiä kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä ja viestinnästä

Abstract

Kodin ja koulun yhteistyö ja sen merkitys on tunnistettu jo hyvin varhaisessa vaiheessa koulutuksen historiaa. Toimiva yhteistyö vaikuttaa myönteisesti oppilaan motivaatioon, koulussa viihtymiseen sekä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Yhteistyön keskeisenä tavoitteena on lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukeminen. Digitalisaation myötä kodin ja koulun välinen viestintä on siirtynyt yhä enemmän sähköisiin ympäristöihin. Suomessa merkittäväksi viestinvälineeksi on vakiintunut Wilma, joka on laajasti käytössä ympäri Suomen. Tämän tutkimuksen kannalta keskeinen Wilman toiminto ovat erilaiset tuntimerkinnät, joita opettajat voi laittaa oppilaille. Myös tämän tutkimuksen tulosten mukaan, Wilma nähtiin toimivimpana kodin ja koulun viestinnän kanavana. Tämän määrällisen pro-gradu tutkielman tavoitteena oli tarkastella oppilaiden näkemyksiä kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä ja viestinnästä. Tutkimusta ohjasivat kolme tutkimuskysymystä: millaisissa tilanteissa oppilaat kokevat kodin ja koulun välisen viestinnän tärkeäksi, miten oppilaiden suhtautuminen viestinään näkyy heidän ajatuksissaan erilaisista koulutilanteiden skenaarioista ja miten sukupuoli on yhteydessä oppilaiden näkemyksiin kodin ja koulun välisestä viestinnästä. Aiempi tutkimus on keskittynyt pääasiassa huoltajien ja opettajien näkökulmiin. Oppilaiden näkökulmasta tehtyä tutkimusta on huomattavasti vähemmän ja alakouluikäisten oppilaiden näkökulmasta vielä vähemmän. Tutkimus on oleellinen, koska se tuo esiin alakouluikäisten oppilaiden omaa näkökulmaa kodin ja koulun viestinnästä. Kodin ja koulun välinen yhteistyö on merkittävä tekijä lapsen kouluhyvinvoinnin ja motivaation kannalta. Siksi on tärkeää ymmärtää, mitä oppilaat itse ajattelevat tästä yhteistyöstä ja siihen liittyvästä viestinnästä. Tutkimuksen otos oli 40 5.–6.- luokkalaista oppilasta. Aineisto kerättiin tätä tutkimusta varten laaditulla sähköisellä kyselylomakkeella. Aineisto analysoitiin määrälliseen tutkimukseen soveltuvana tilastollisena analyysina. Lisäksi vastauksia tarkasteltiin myös vertailevasti, jolloin saatiin käsitys laajemmista yhteyksistä. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että Wilmaa pidetään toimivimpana kodin ja koulun yhteistyön välineenä. Lisäksi huomattiin, että oppilaiden suhtautuminen viestintään oli yhteydessä siihen, millaisissa tilanteissa heidän mielestään opettajan tulisi olla yhteydessä kotiin. Merkittävimmät tulokset liittyivät sukupuolieroihin, kun tarkasteltiin viestintää, jotka liittyivät negatiivisiin tapahtumiin. Näissä tilanteissa tilastolliset analyysit olivat lähellä merkitsevyysrajaa (p=0,06 ja p=0,05). Pojat suhtautuivat negatiiviseen palautteeseen ja siitä viestimiseen keskimäärin välinpitämättömämmin kuin tytöt. Lisäksi ne oppilaat, jotka suhtautuivat viestintään positiivisesti, arvioivat viestinnän negatiivisista tilanteista tärkeämmäksi kuin ne, jotka suhtautuivat viestintään negatiivisesti. Näiden tulosten perusteella huomataan, että opettajan työssä olisi tärkeää huomioida sukupuolierojen vaikutus viestintätilanteisiin. Lisäksi olisi hyvä tarkastella koulujen Wilma-viestintäkulttuuria ja sen merkitystä oppilaan koulunkäynnin tukemisessa. Tulokset korostavat myös oppilaan näkökulman huomioimisen merkitystä erilaisissa koulun viestintätilanteissa.