Resilienssin rooli ammatti-identiteetin säilyttämisessä
425.3 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset18
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämä kandidaatintutkielma tarkastelee resilienssin roolia ammatti-identiteetin säilyttämisessä työelämän kriisitilanteissa. Nykytyöelämässä jatkuvat muutokset, epävarmuus ja kasvavat vaatimukset altistavat yksilöitä tilanteille, joissa oma osaaminen, merkityksellisyyden kokemus ja käsitys itsestä ammattilaisena voivat horjua. Erityisesti työelämässä kohdatut kriisit, kuten irtisanomiset, epäonnistumiset, kuormitus ja roolimuutokset, voivat johtaa ammatti-identiteetin kriisiytymiseen. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten yksilön resilienssi tukee ammatti-identiteetin säilyttämistä työelämässä. Tutkielman tutkimuskysymys on: Miten yksilön resilienssi tukee ammatti-identiteetin säilyttämistä työelämässä?
Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, ja siinä hyödynnetään vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita sekä työelämän, organisaatiotutkimuksen ja identiteettitutkimuksen keskeistä kirjallisuutta. Tutkielmassa tarkastellaan resilienssiä dynaamisena psykologisena voimavarana, joka mahdollistaa sopeutumisen, palautumisen ja jopa kasvun vastoinkäymisten jälkeen. Ammatti-identiteettiä puolestaan käsitellään jatkuvasti rakentuvana ja muovautuvana käsityksenä itsestä ammattilaisena. Tutkielman keskeinen näkökulma on, että resilienssi vaikuttaa siihen, miten yksilö tulkitsee työelämän kriisejä ja liittää ne osaksi omaa ammatillista tarinaansa.
Tutkielman perusteella resilienssi tukee ammatti-identiteetin säilyttämistä erityisesti mahdollistamalla rakentavan suhtautumisen vastoinkäymisiin, vahvistamalla pystyvyyden kokemusta sekä auttamalla yksilöä säilyttämään kokemuksen ammatillisesta jatkuvuudesta muutoksista huolimatta. Lisäksi tutkimuskirjallisuus osoittaa, että organisaation tarjoama sosiaalinen tuki, oikeudenmukaisuus ja vaikutusmahdollisuudet voivat vahvistaa sekä työntekijän resilienssiä että ammatti-identiteettiä.
Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että resilienssi toimii keskeisenä tekijänä ammatti-identiteetin säilyttämisessä työelämän kriiseissä. Resilienssi ei kuitenkaan näyttäydy pelkästään yksilön ominaisuutena, vaan myös organisaatioilla on merkittävä rooli sen tukemisessa. Ammatti-identiteetin ja resilienssin välinen suhde on edelleen osittain vähän tutkittu, minkä vuoksi aihe tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia jatkotutkimukselle erityisesti muuttuvan työelämän kontekstissa.