Pimeiden kaavojen kielto digipalveluasetuksessa – DSA 25 artiklan suhde sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaan direktiiviin
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset5
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee pimeiden kaavojen (dark patterns) sääntelyä Euroopan unionin oikeudessa keskittyen digipalveluasetuksen (DSA) 25 artiklan ja sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin (UCPD) väliseen suhteeseen verkkoalustojen harhaanjohtavan verkkorajapintasuunnittelun osalta. Tutkimuskohteena on se, millaisia velvollisuuksia DSA 25 artikla asettaa verkkoalustoille, miten UCPD soveltuu pimeisiin kaavoihin ja millainen jännite näiden kahden sääntelykehyksen välille muodostuu DSA 25.2 artiklan delegointisäännöksen vuoksi.
Käytetty tutkimusmenetelmä on säädöskeskeinen lainoppi, jota täydennetään oikeusvertailevalla otteella sekä poikkitieteellisellä aineistolla erityisesti pimeiden kaavojen käsitteellistämisessä. Keskeinen aineisto on DSA:n ja UCPD:n säädöstekstit resitaaleineen, Euroopan komission X-päätös sekä Amsterdamin ali- ja valitustuomioistuimen Meta-tuomiot.
Tutkimustulokset näyttävät, että DSA 25 artikla on saanut sekä Euroopan komission että Amsterdamin tuomioistuinten ratkaisuissa itsenäisen aseman UCPD:n rinnalla huolimatta DSA 25.2 artiklan delegointisäännöksestä. DSA 25 artiklaa voi jopa pitää lex specialis -normina suhteessa UCPD:hen, mutta todennäköisemmin sitä sovelletaan rinnakkain UCPD:n kanssa. DSA 25 artikla suojaa koko verkkoalustaympäristöä, kun taas UCPD:n soveltaminen on yksittäistapauksellista. Komissio tulkitsi DSA 25 artiklan tarkoittaman päätöksen käsitteen laajemmaksi kuin UCPD:n tarkoittama kaupallinen ratkaisu, ja DSA 25 artiklaa sovellettiin eräänlaisena verkkorajapinnan governance-normina, joka suojaa etenkin muiden DSA-velvoitteiden tehokkuutta ja verkkoalustaympäristön integriteettiä. Sääntelykehys on kuitenkin osittain pirstaloitunut ja kärsii oikeusvarmuusongelmista soveltamisalojen päällekkäisyyden, DSA 25.1 artiklan avoimen muotoilun ja Meta-ratkaisun ilmentämän jäsenvaltiokohtaisuuden vuoksi. Jännite normien välillä tulee todennäköisesti selkenemään lähivuosina uusien tapausten ilmaantuessa.