Elinkeinotoiminnan jatkuvuuden arvioinnin merkitys yksityishenkilön velkajärjestelyssä : Miten arvioinnilla ylläpidetään velkajärjestelyn ja yrityssaneerauksen välistä rajanvetoa?
378.54 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset9
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielmassa syvennytään elinkeinonharjoittajan aseman kehittymiseen yksityishenkilön velkajärjestelyssä, sekä tämän kehityksen kautta muodostuneen elinkeinotoiminnan jatkuvuusarvioinnin tuomiin kysymyksiin ja mahdollisiin ongelmiin. Vuonna 2015 voimaan tulleella velkajärjestelylain muutoksella mahdollistettiin elinkeinotoiminnan velkojen järjestely velkajärjestelyssä tietyin laissa säädetyin edellytyksin. Muutos toi tarpeen arvioida elinkeinonharjoittajan harjoittamaa elinkeinotoimintaa hänen hakiessaan velkajärjestelyä. Arviointitilanteet voidaan rajata joko 45.3 §:n tai 45 a §:n soveltamiseen.
Kysymys kumpaa lain säätelemää tilannetta yksittäistapauksessa sovelletaan, ratkaistaan arvioimalla elinkeinotoiminnan jatkuvuudelle, sekä toiminnan lopettamiselle säädettyjä vaatimuksia. Tutkielmassa tästä arvioinnista käytetään nimeä jatkuvuusarvionti. Tutkielmassa pohditaan etenkin toiminnan lopettamisen määritelmää, sillä laista tai esitöistä ei löydy käsitteelle tyhjentävää määritelmää. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, mikä merkitys jatkuvuusarvioinnilla voi olla, kun tarkoituksena on ylläpitää yksityishenkilön velkajärjestelyn ja yrityssaneerauksen välistä rajanvetoa. Tutkielma on laajennettu insolvenssioikeuden erikoistumisjaksolla kirjoittamastani seminaarityöstä.
Tutkimus on lainopillinen ja siinä tarkastellaan voimassa olevaa oikeutta velkajärjestelylain, esitöiden sekä korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön kautta. Koska hallituksen esityksessä 83/2014 on esitetty velkajärjestelyn ja yrityssaneerauksen olevan vaihtoehtoisia menettelyitä yksityisen elinkeinonharjoittajan elinkeinotoiminnan tervehdyttämiselle, tutkielmassa avataan pääpiirteittäin myös yrityssaneerausta näiden menettelyjen erojen osoittamiseksi. Lisäksi tämä avaa mahdollisuuden arvioida velkajärjestelyä uutena tapana tervehdyttää elinkeinotoimintaa verrattuna perinteiseen yrityssaneeraukseen.
Tutkimuksessa havaitaan, että elinkeinotoiminnan jatkuvuusarvioinnin merkitys on muuttunut lainsäädännön kehityksen seurauksena. Aikaisemmin arviointi liittyi ensisijaisesti siihen, voiko velallinen päästä velkajärjestelyn piiriin, kun taas nykyisin arvioinnin painopiste on siinä, minkä säännöstön nojalla velallisen velkoja käsitellään. Ratkaisu KKO 2022:69 siirtää arviointia toiminnan tosiasiallisen päättymisen ja velkavastuiden selvittämisen suuntaan, mutta tutkielmassa esitetään, että toiminnan jatkuvuusarviointi tulisi säilyttää edelleen olennaisena osana kokonaisharkintaa.
Johtopäätöksenä esitetään, että elinkeinotoiminnan jatkuvuuden arviointi toimii oikeudellisena suodattimena, jonka avulla ylläpidetään velkajärjestelyn ja yrityssaneerauksen välistä järjestelmärajaa sekä turvataan velkojien asemaa. Lisäksi säilyttämällä kokonaisvaltainen jatkuvuusarviointi voidaan mahdollisesti ennaltaehkäistä elinkeinonharjoittajan houkutusta lopettaa muodollisesti elinkeinotoiminta ja sitä kautta järjestellä elinkeinotoiminnan velat velkajärjestelyssä kiertäen yrityssaneerauksessa vallitseva vahva velkojien autonomia.