Kohti kasvukauden konsensusta : Keskustelu Suomen julkisesta kehitysyhteistyöstä taloudellisten kehitysmaasuhteiden neuvottelukunnassa vuosina 1980–1985
905.14 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset250
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen Suomen julkisesta kehitysyhteistyöstä käytyä keskustelua
taloudellisten kehitysmaasuhteiden neuvottelukunnassa (Talke) vuosina 1980–1985. Taloudellisten
kehitysmaasuhteiden neuvottelukunta oli ulkoasiainministeriön neuvoa-antava elin, joka koostui
poliittisten puolueiden, eturyhmien ja ministeriöiden edustajista. Neuvottelukunnan tehtävänä oli ottaa
kantaa kehitysyhteistyön suunnitteluun ja toimeenpanoon.
Tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten erilaiset poliittiset, ideologiset ja taloudelliset näkökulmat
näkyivät kehitysyhteistyöstä käydyssä keskustelussa ajanjaksolla, jolloin Suomen julkisen
kehitysyhteistyön määrärahat kasvoivat nopealla tahdilla. Tutkimuskysymyksinä ovat, millaisia
näkemyksiä kehitysyhteistyön keskeisistä kysymyksistä esitettiin Talkessa, millaisia perusteluita
keskustelussa käytettiin ja millaisia muutoksia keskustelussa tapahtui vuosien 1980–1985 aikana.
Tutkimuksen primaariaineistona ovat ulkoministeriön arkistoon kootut taloudellisten
kehitysmaasuhteiden neuvottelukunnan kokouspöytäkirjat, kannanotot ja taustamuistiot. Tutkielman
menetelmänä käytän laadullista sisällönanalyysiä, jonka tukena hyödynnän kehitysyhteistyön
tutkimuksen käsitteitä ja näkökulmia. Tutkielma rakentuu kolmen teeman ympärille, joista käytyä
keskustelua tarkastelen kronologisesti. Nämä kolme teemaa ovat kehitysyhteistyön määrärahat,
kohdemaat sekä sisällölliset painopisteet.
Aineiston perusteella neuvottelukunnassa edustetut tahot kannattivat melko yksimielisesti
kehitysyhteistyömäärärahojen voimakasta kasvattamista. Suomen kehitysyhteistyömäärärahat olivat
1980-luvun alussa tasoltaan Suomen kansainvälisiä verrokkimaita huomattavasti alemmalla tasolla,
minkä nähtiin vaikuttavan Suomen ulkopoliittiseen maineeseen. Erimielisyyksiä neuvottelukunnassa
esiintyi lähinnä siitä, tulisiko määrärahoja kasvattaa Suomen taloustilanteesta riippumatta.
Kehitysyhteistyön kohdemaat olivat eniten kiistaa neuvottelukunnassa herättänyt asiakysymys, johon
liittyi erilaisia sisä- ja ulkopoliittisia sekä kaupallisia intressejä. Vaikka neuvottelukunnalla oli vuosina
1982 ja 1984 mahdollisuus esittää Suomen kahdenväliselle kehitysavulle uusia ohjelmamaita, se ei
päässyt niiden valinnasta yksimielisyyteen. Neuvottelukunnan enemmistö näki, että Suomen
kehitysyhteistyön kohdemaiden tuli edustaa tasapuolisesti erilaisiin poliittisiin suuntauksiin kuuluvia
maita, jotta yhteistyöllä oli kaikkien puolueiden tuki. Suurvaltakiistan kohteena olleen Nicaraguan
ohjelmamaastatuksesta ei päästy sopuun, vaikka vasemmistopuolueet ajoivat sitä Talkessa
voimakkaasti.
Keskustelua kehitysyhteistyön sisällöllistä painopisteistä sen sijaan jossakin määrin välteltiin siihen
asti, kunnes määrärahojen kasvu näytti turvatulta. Liian kärjekäs keskustelu Suomen kehitysavun
laadusta nähtiin riskinä määrärahojen kasvulle. Tutkimuksen aikarajauksen loppupuolella keskustelu
erityisesti kehitysyhteistyön toimialoista kuitenkin aktivoitui. Avun painottumista teollista kehitystä
edistäviin hankkeisiin kritisoitiin, mutta päälinjoista vallitsi Talkessa konsensus. Kehitysyhteistyöllä
tuli ensisijaisesti edistää avunsaajamaiden köyhimpien väestöryhmien kehitystä, mutta avun
tärkeimpien toimialojen tuli olla sellaisia, joilla suomalaisyrityksillä oli osaamista ja resursseja
toteuttaa projekteja.