Elinkeinoelämän valtuuskunnan vaikuttamistoimet Suomen EU-jäsenyyden puolesta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) vaikuttamista Suomen EU-jäsenyyden puolesta vuosina 1988–1995. Analyysi perustuu EVAn sisäiseen aineistoon ja keskittyy valtuuskunnan vaikuttamiskeinojen lisäksi sen omakuvaan sekä motiiveihin vaikuttamistoiminnan taustalla. Tutkielmassa tarkastellut vaikuttamistoimet osoittavat konkreettisesti, keitä EVA piti keskeisinä kohderyhminä jäsenyyden kannalta. Nämä voidaan jakaa karkeasti kansalaisiin sekä eliittiin, ja jako toimii tutkielman punaisena lankana. Lisäksi tutkielman lopussa tarkastellaan EVAn kansainvälisiä yhteyksiä sekä asemoitumista Suomessa 1990-luvulla. Tutkielma yhdistelee monia tutkimusperinteitä, sillä EVAn määrittelemättömyys rekisteröimättömänä yhdistyksenä ja markkina- ja integraatiomyönteisiä toimijana tutkimusajanjaksolla tekevät siitä melko ainutlaatuisen tapauksen. Näin ollen tutkielma huomioi ajatuspajojen, liike-elämän poliittisen toiminnan sekä eliitin tutkimuksen. Tutkimuksen primääriaineisto muodostuu EVAn arkistomateriaalista. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään EVAn teettämiä EY-kannanotot –tutkimuksia sekä joitakin valtuuskunnan julkisia esiintymisiä. Primääriaineistoa täydentää haastatteluaineisto EVAn vuosien 1990–2000 toimitusjohtajan, Jaakko Iloniemen, kanssa. Aineistoa tutkitaan sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman päähavainto on, että EVA profiloitui EU-osaajana 1990-luvulla käydyssä jäsenyyskeskustelussa osallistumalla julkiseen keskusteluun toimimalla eri tiedotusvälineissä asiantuntijana sekä tuottamalla taustamateriaalia muiden jäsenyyden puolestapuhujien käyttöön. Lisäksi EVA syvensi eliittiryhmien EU-tietämystä seminaarien sekä pienryhmäkeskustelujen avulla. EVA koki olevansa EU-jäsenyyskysymyksessä tiedon välittäjä sekä tuottaja. Sen tarkoituksena oli vahvistaa jäsenyyskeskustelun tietopohjaa mutta tämän tehtävän onnistumista on vaikea jälkikäteen mitata. Tähän vaikuttavat EVAn rajalliset resurssit suhteessa jäsenyyskeskustelun mittasuhteisiin sekä vaikuttamisen todistamisen haasteellisuus. EVA haki vaikutteita erityisesti ruotsalaisista ajatuspajoista mutta sillä oli yhteyksiä myös muualle Eurooppaan. Kansainvälisesti vertailtuna EVA ei ollut ajatuspajana ainutlaatuinen, mutta Suomessa samankaltaisia toimijoita ei ollut vielä 1990-luvulla.