3.–4.-luokkalaisten liikunnasta nauttiminen ja siihen liittyvät tuntemukset kestävyysurheilun ja liikunnallisten leikkien yhteydessä

Abstract

Tämän kanditutkielman tavoitteena oli selvittää 3.–4.-luokkalaisten liikunnasta nauttimista ja siihen liittyviä tuntemuksia kestävyysurheilun ja liikunnallisten leikkien yhteydessä sekä tarkastella niiden välistä yhteyttä. Tutkimuksessa tarkastellaan lasten liikuntasuhdetta sekä liikunnasta nauttimista ja siihen liittyviä tuntemuksia. Lähtökohtana on, että lasten liikkumista on tärkeää arvioida liikkumisen määrän lisäksi myös kokemuksellisesta näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin määrällisenä kyselytutkimuksena. Aineisto kerättiin sähköisellä Webropol-kyselylomakkeella varsinaissuomalaisissa kouluissa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 110 oppilasta, joista 65 oli 3. luokan ja 45 4. luokan oppilaita. Kyselyssä hyödynnettiin sovellettua PACES-mittaria, jonka avulla tarkasteltiin oppilaiden liikunnasta nauttimista ja siihen liittyviä tuntemuksia kahdessa liikuntakontekstissa. Liikuntakontekstit olivat kestävyysurheilu ja liikunnalliset leikit. Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics -ohjelmalla. Summamuuttujien reliabiliteettia arvioitiin Cronbachin alfa -kertoimella ja muuttujien välistä yhteyttä tarkasteltiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella. Tulosten perusteella oppilaiden liikunnasta nauttiminen ja siihen liittyvät tuntemukset olivat keskimäärin melko myönteisiä sekä kestävyysurheilun että liikunnallisten leikkien yhteydessä. Lisäksi muuttujien välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä voimakas positiivinen yhteys. Tulos viittaa siihen, että kestävyysurheilun yhteydessä koettu liikunnasta nauttiminen ja siihen liittyvät myönteiset tuntemukset voivat olla yhteydessä myönteisiin kokemuksiin myös liikunnallisten leikkien aikana. Tutkimus tuo esiin lasten liikkumisen kokemuksellisen ulottuvuuden merkityksen ja korostaa, että liikuntakasvatuksessa tulisi huomioida myönteisten liikuntakokemusten tukeminen.