Alennetut arvonlisäverokannat : EU:n jäsenvaltioiden harkintavallan laajentaminen

dc.contributor.authorParanko, Severi
dc.contributor.departmentfi=Oikeustieteellinen tiedekunta|en=Faculty of Law|
dc.contributor.facultyfi=Oikeustieteellinen tiedekunta|en=Faculty of Law|
dc.contributor.studysubjectfi=Oikeustiede, ON/OTM-tutkinto|en=Law, Studies for Bachelor/Master of Laws Degree|
dc.date.accessioned2024-06-13T21:01:58Z
dc.date.available2024-06-13T21:01:58Z
dc.date.issued2024-05-11
dc.description.abstractVuonna 2022 astui voimaan uusi arvonlisäverodirektiivi, jolla laajennettiin Euroopan unionin jäsenvaltioiden harkintavaltaa alennettujen arvonlisäverokantojen osalta. Uuden arvonlisäverodirektiivin perusteella EU:n jäsenvaltioilla on jatkossa oikeus soveltaa yhden yleisen ja kahden alennetun verokannan lisäksi myös kolmatta alennettua verokantaa. Tämän muutoksen myötä kysymys alennettujen arvonlisäverokantojen vaikutuksista on noussut ajankohtaiseksi. Tässä veropoliittisessa tutkielmassa selvitetään kyseisen direktiivimuutoksen taustalla vaikuttaneita syitä. Näiden syiden perusteella pystytään myös arvioida muutoksen tarpeellisuutta. Muutoksen syiden lisäksi tutkielmassa käsitellään myös alennettujen arvonlisäverokantojen käytöstä aiheutuvia positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia. Näiden avulla voidaan ottaa kantaa siihen, tulisiko EU:n jäsenvaltioiden käyttää alennettuja arvonlisäverokantoja jatkossa aikaisempaa laajemmin sen ollessa mahdollista direktiivimuutoksen myötä. Arvonlisäverodirektiivimuutos ja samalla verokantoihin kohdistuvan harkintavallan laajentaminen tehtiin arvonlisäverojärjestelmän kehittämiseen liittyvän suunnanmuutoksen vuoksi. Aikaisemmin EU:n arvonlisäverojärjestelmää kehitettiin alkuperäperiaatteelle pohjautuen, mutta nykyään kehitys tapahtuu ensisijaisesti määräpaikkaperiaatetta käyttäen. Tästä periaatetason muutoksesta seurasi se, että jäsenvaltioiden harkintavallan rajoittaminen ei enää nykyään ole yhtä tarpeellista kuin aikaisemmin alkuperäperiaatteeseen perustuvassa järjestelmässä. Näin ollen direktiivimuutoksen tavoitteena oli poistaa jäsenvaltioiden harkintavaltaa tarpeettomasti rajoittavia säännöksiä. Tarkoituksena ei siis ollut lisätä alennettujen arvonlisäverokantojen käyttöä. Alennettujen arvonlisäverokantojen käytön lisääminen ei muutenkaan ole perusteltua, sillä niistä aiheutuvat positiiviset vaikutukset ovat usein osoittautuneet oletettua vähäisemmiksi. Samaan aikaan alennettujen arvonlisäverokantojen käyttämisestä johtuvat negatiiviset vaikutukset ovat hyvinkin merkittäviä ja heikentävät positiivisia vaikutuksia entisestään. Näin ollen uusien arvonlisäverokantojen käyttöönottamisen sijaan tulisi ennemmin harkita voimassa olevien alennettujen arvonlisäverokantojen käytöstä luopumista.
dc.format.extent78
dc.identifier.olddbid195358
dc.identifier.oldhandle10024/178411
dc.identifier.urihttps://www.utupub.fi/handle/11111/19148
dc.identifier.urnURN:NBN:fi-fe2024061352069
dc.language.isofin
dc.rightsfi=Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.|en=This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.|
dc.rights.accessrightsavoin
dc.source.identifierhttps://www.utupub.fi/handle/10024/178411
dc.subjectArvonlisäverotus, arvonlisäverodirektiivi, alennetut arvonlisäverokannat, yritysverotus, vero-oikeus
dc.titleAlennetut arvonlisäverokannat : EU:n jäsenvaltioiden harkintavallan laajentaminen
dc.type.ontasotfi=Pro gradu -tutkielma|en=Master's thesis|

Tiedostot

Näytetään 1 - 1 / 1
Ladataan...
Name:
Paranko_Severi_opinnayte.pdf
Size:
878.8 KB
Format:
Adobe Portable Document Format