“Myös yksittäinen ihminen kykenee vaikuttamaan maapallon tilaan, eikä sen välttämättä tarvitse olla edes vaikeaa” : Diskurssianalyysi lapsille suunnattujen uutisten tavasta käsitellä ilmastokriisiä ja ilmastotoimijuutta

Abstract

Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella Helsingin Sanomien Lasten uutisista ja Yle Mixin uutisvideoista muodostuvia ilmastokriisin ja lasten ilmastotoimijuuden diskursseja. Aihe on ajankohtainen, sillä vallitseva ekologisyhteiskunnallinen haaste eli ilmastokriisi on vakiinnuttanut paikkansa uutisotsikoissa. Perinteisten uutisten ei katsota vastaavan lapsen emotionaaliseen tai kognitiiviseen kehitystasoon, jonka seurauksena lapsille on kehitetty heidän ikätasoaan vastaavaa uutissisältöä. Vaikka uutisten omaksuminen lapsena on yhteydessä yhteiskunnalliseen toimijuuteen ja osallisuuteen, on lapsille suunnattuja uutisia tutkittu vielä vähän. Tutkimuksen tavoitteena on osallistua lasten ilmastotoimijuutta ja yhteiskunnallista asemaa käsittelevään tutkimuskeskusteluun sekä tuottaa tietoa lapsille suunnattujen uutisten tavoista käsitellä näitä ilmiöitä. Tutkimus toteutettiin aineistolähtöisenä diskurssianalyysinä, jonka laadullinen aineisto koostui kuudesta videomuotoisesta lapsille suunnatusta uutisesta. Tätä aineistoa analysoitiin kriittisen ja analyyttisen diskurssianalyysin keinoin. Uutisvideoita käsiteltiin multisemiootisina teksteinä, joissa ääni, kuva sekä teksti muodostavat kokonaismerkityksen. Analysoitavasta aineistosta etsittiin ilmastokriisin ja lasten ilmastotoimijuuden esittämisen diskursseja. Tutkimustuloksissa ilmastokriisin esittämisessä keskeiseksi nousivat ilmastopuheen diskurssi, ratkaisukeskeisyyden diskurssi sekä ilmastotekojen diskurssi. Lapsen ilmastotoimijuuden esittämisessä puolestaan havaittiin tietoisen ilmastotoimijan diskurssi, arjen vaikuttajan diskurssi sekä yhteisöllisen vaikuttajan diskurssi. Analysoidut videot toteuttivat pitkälti lapsille suunnattujen uutisten erityispiirteitä. Uutisaiheet olivat yksinkertaistettuja, ilmiötä taustoitettiin, kerronnan taustalla pysyi optimistinen pohjavire ja lasten ilmastoteot nähtiin ratkaisuina. Lasten ilmastotoimijuus näyttäytyi ilmastotekojen tekemisenä, mutta sen rinnalle ei kuitenkaan nostettu aikuisten toimintaa. Ilmastokriisi esitettiin asiana, johon jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa, ja lapsikatsojalle rakennettiin uhkakuvien sijaan toivoa.