Pelikenttien pedagogit : Valmentajien kasvattajarooli lasten ja nuorten valmennuksessa

Abstract

Tutkimus tarkastelee lasten ja nuorten urheiluvalmentajien kasvattajaroolia aiemman tutkimuskirjallisuuden valossa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisena valmentajan kasvattajarooli kuvataan aiemmassa tutkimuksessa, millaisia kasvatuksellisia tavoitteita ja toimintatapoja valmennukseen liitetään sekä miten valmentajien toiminnan kuvataan vaikuttavan lasten ja nuorten hyvinvointiin ja kehitykseen. Tutkimus sijoittuu yleisen kasvatustieteen kentälle ja tarkastelee urheiluseuroja epämuodollisina kasvatusympäristöinä, joissa oppiminen ja kehitys rakentuvat vapaa-ajan harrastuksen vuorovaikutustilanteissa. Tutkimus toteutettiin laadullisena systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui 15 tutkimuksesta, joista muodostui analyysivaiheessa kolme keskeistä teemaa: (1) valmentajan pedagoginen ja kasvatuksellinen toimijuus, (2) valmennuksen vaikutukset lasten ja nuorten hyvinvointiin ja kehitykseen sekä (3) vuorovaikutus ja valmennusilmapiiri. Tulokset osoittavat, että valmentajan rooli ulottuu lajitaitojen opettamista laajemmalle kasvatukselliseksi ja sosiaaliseksi toimijuudeksi. Valmentaja näyttäytyy merkittävänä aikuisena, jonka toiminta vaikuttaa lasten ja nuorten motivaatioon, itsetuntoon, yhteenkuuluvuuden kokemuksiin ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tutkimuksen perusteella turvallinen, kannustava ja vuorovaikutteinen valmennusilmapiiri tukee lasten ja nuorten motivaatiota, oppimista ja sitoutumista harrastukseen. Tulokset korostavat myös pedagogisen osaamisen merkitystä valmennuksessa. Tutkimus vahvistaa käsitystä urheiluseuroista merkittävinä kasvatusympäristöinä, joissa valmentajilla on keskeinen rooli lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen kehityksen tukemisessa.

This study examines the educational role of coaches working with children and youth in light of previous research literature. The aim of the study is to explore how the educational role of coaches is described in earlier research, what kinds of educational goals and practices are associated with coaching, and how coaches’ actions are portrayed as influencing the well-being and development of children and young people. The study is situated within the field of general education and views sports clubs as informal educational environments in which learning and development are shaped through interaction in leisure-time activities. The study was conducted as a qualitative systematic literature review. The data consisted of 15 studies, from which three central themes emerged during the analysis: (1) the pedagogical and educational agency of the coach, (2) the effects of coaching on the well-being and development of children and adolescents, and (3) interaction and the coaching climate. The results indicate that the role of the coach extends beyond teaching sport-specific skills to broader educational and social agency. Coaches emerge as significant adults whose actions influence children’s and adolescents’ motivation, self-esteem, sense of belonging, and overall well-being. Based on the findings, a safe, encouraging, and interactive coaching climate supports young people’s motivation, learning, and commitment to their sport or activity. The results also highlight the importance of pedagogical competence in coaching. The study reinforces the view of sports clubs as important educational environments in which coaches play a central role in supporting the holistic development of children and adolescents.