Tiedätkö – kysymyksestä kiteymäksi

Abstract

<p>Artikkelissa tutkin <em>tiedätkö</em>-ilmauksiksi nimittämieni <em>tietää</em>-verbin yksikön 2. persoonan preesensin interrogatiivimuotojen käyttöä suomenkielisissä arkikeskusteluissa. Huomion kohteena on, millaisten keskustelun toimintojen osana ja millaisissa vuorovaikutuksellisissa funktioissa <em>tiedätkö-</em>ilmaukset arkivuorovaikutuksessa esiintyvät. Artikkelissa kuvataan ilmausten käytön variaatiota ja tarkastellaan, onko <em>tiedätkö</em>-ilmauksen käyttö tietyissä yhteyksissä muuttumassa verbimuodosta partikkelistuneeksi ilmaukseksi. Tutkimuksen aineisto on peräisin Suomenkielisten arkikeskustelujen morfosyntaktisesta tietokannasta Arkisynista, joka sisältää yhteensä noin 30 tuntia kahden tai monenkeskisiä kasvokkais- ja puhelinkeskusteluja. Tutkimus edustaa vuorovaikutuslingvististä tutkimussuuntausta ja hyödyntää keskustelunanalyyttistä metodia.</p> <p>Artikkelissa osoitan, että arkikeskustelun kontekstissa <em>tiedätkö</em>-ilmausta voidaan käyttää aitona kysymyksenä, esi-ilmoituksena, liitekysymyksenä ja kiteymänä. Aidon kysymyksen esittävät <em>tiedätkö</em>-ilmaukset esiintyvät osana kysymys–vastaus-vierusparia, ja niiden pääasiallinen tehtävä on saada vastaanottaja tuottamaan kysyjälle jokin puuttuva tieto tai varmistus tämän olettamaan asiaintilaan. Esi-ilmoituksena käytetty <em>tiedätkö</em>-ilmaus valmistelee vastaanottajaa tulevan vuoron sisältöön, ja sen projisoima jälkijäsen on kuulolle asettumista osoittava partikkeli. Liitekysymyksenä <em>tiedätkö</em>-ilmauksen tehtävä taas on johtaa vuoronvaihtoon ja kirvoittaa vastaanottajassa sopiva jälkijäsenen siihen toimintoon, johon <em>tiedätkö</em>-ilmaus on liittynyt. Sekä esi-ilmoituksena että liitekysymyksenä käytetyt <em>tiedätkö</em>-ilmaukset ovat tiettyihin konteksteihin kuuluvia rutiinistuneita ilmauksia, joita käytetään jonkin muun vuorovaikutuksellisen toiminnon osana. Kiteytyneet <em>tiedätkö</em>-ilmaukset puolestaan esiintyvät aineistossani osanottajien välistä yhteisymmärrystä säätelevinä ilmauksina, jotka voivat esiintyä vuoron alussa, keskellä tai lopussa siinä esitetyn lauseen rakenteen kannalta syntaktisesti valinnaisina elementteinä.</p> <p>Artikkelissa esitän, että <em>tiedätkö</em>-ilmauksen käytön variaatiota tarkastellessa on havaittavissa tiettyä partikkelistumiskehitystä, jossa <em>tiedätkö</em>-ilmausten käyttö on laajentunut aidosta kysymyksestä tietyissä tilanteissa käytettäväksi rutiininomaisiksi ilmauksiksi ja lopulta kiteymiksi, jotka muistuttavat syntaktisten ja pragmaattisten ominaisuuksiensa puolesta monilta osin partikkeleita: niitä käytetään lauseen kannalta valinnaisina, parenteettisina elementteinä, ne eivät saa täydennyksiä tai määritteitä eikä niitä käytetä niiden kirjaimellisessa merkityksessä esittämään aitoa kysymystä. Aineistossani <em>tiedätkö</em>-ilmauksen partikkelistumiskehitys tulee kuitenkin ymmärtää meneillään olevana jatkumona, jossa erityyppiset käytöt elävät rinnakkain.</p>