Etnisen väestörakenteen yhteys raiskausrikosten määrään Suomen kunnissa

Abstract

Maahanmuutto ja seksuaalirikollisuus ovat tunteita herättäviä keskustelunaiheita suomalaisessa yhteiskunnassa. Poliittisessa keskustelussa korostetaan maahanmuuttajien roolia joko yhteiskunnallisten ongelmien aiheuttajina tai ratkaisijoina. Tieteellisessä tutkimuksessa on kuitenkin havaittu maahanmuuttajien yliedustus eri rikollisuuslajeissa. Seksuaalirikosten kohdalla yliedustettuna ovat erityisesti Afrikan ja Lähi-idän maista tulleet maahanmuuttajat. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin, minkälaista vaihtelua Suomen kunnissa esiintyy raiskausrikosten määrissä sekä etnisessä väestörakenteessa. Lisäksi tutkin, esiintyykö näiden kahden muuttujan välillä yhteisvaihtelua siten, että kunnissa, joissa on paljon ulkomaalaistaustaisia, on myös paljon raiskausrikoksia.

Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnän evoluutiopsykologiaa ja feminismiä. Viitekehykset ovat yleisiä raiskauskirjallisuudessa, ja ne usein esitetään kilpailevina ja keskenään ristiriitaisina. Väitän, että viitekehyksiä tulee hyödyntää toisiaan täydentävinä, jolloin tutkittavasta ilmiöstä saadaan syvällisempi ymmärrys. Raiskausta ilmiönä tarkastelen Tinbergenin neljän kysymyksen avulla, jossa selitysmallit jaotellaan ultimaattisiin ja proksimaattisiin selityksiin. Evoluutiopsykologia keskittyy ultimaattisiin selityksiin, joissa arvioidaan, miten jokin ilmiö vaikuttaa eliön kykyyn selviytyä ja lisääntyä. Proksimaattiset selitykset keskittyvät arvioimaan, miten yksilön elinkaaren aikana esiintyvät välittömät ilmiöt selittävät käyttäytymistä. Feminismi keskittyy analysoimaan miesten ja naisten välistä valtaepätasapainoa yksilötasolta yhteiskunnalliselle tasolle. Molemmissa viitekehyksissä ovat keskiössä seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvät asiat. Keskeistä on pohtia, miten feminismin proksimaattiset ja evoluutiopsykologian ultimaattiset asiat liittyvät toisiinsa.

Aineistona käytän Suomen virallisiin tilastoihin kuuluvia julkisia yhteiskuntatilastoja. Kerään tiedot jokaiselle Suomessa vakituisesti asuvalle ihmiselle rekisteröidystä taustamaasta, jonka avulla selvitän jokaisen kunnan etnisen väestörakenteen. Lisäksi kerään tiedot, miten monta raiskausrikosta jokaisessa kunnassa on ilmoitettu. Vakioivana muuttujana käytän tilastollista kuntaluokitusta, jonka avulla tutkin, onko muuttujien välinen yhteys erilaista kaupunkimaisissa, taajaan asutuissa tai maaseutumaisissa kunnissa. Selitettävä ja selittävät muuttujat ovat jatkuvia muuttujia, joiden yhteisvaihtelun tutkimiseen käytän Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokerrointa ja lineaarista regressioanalyysiä.

Tutkielmani keskeisimmät tulokset ovat ensinnäkin, että kuntien välillä esiintyy suurta ja tasaista vaihtelua raiskausrikosten määrissä ja etnisessä väestörakenteessa. Toisekseen etnisen väestörakenteen ja raiskausrikosten välillä esiintyy tilastollinen yhteys kaupunkimaisissa kunnissa. Voimakkain positiivinen yhteys oli afrikkalaistaustaisilla, joka oli myös lineaarisessa regressiomallissa voimakkain selittävä muuttuja. Muissa kuin kaupunkimaisissa kunnissa yhteyttä ei esiinny. Tämän tutkielman perusteella ei voida päätellä, miksi yhteys on olemassa ainoastaan kaupunkimaisissa kunnissa. Tähän tutkielmaan pätevät samat kuin aiemmassa tutkimuksessa esitetyt johtopäätökset, että maahanmuuttajien yhteys rikollisuuteen voi selittyä joko sillä, että maahanmuuttajat tosiasiallisesti tekevät muita enemmän rikoksia, tai sillä, että yhteiskunta kohtelee maahanmuuttajia eri tavalla, jolloin he päätyvät rikostilastoihin muita enemmän. Joka tapauksessa maahanmuuttajien rikollisuutta käsittelevälle jatkotutkimukselle on tarvetta niin teoreettisessa kuin empiirisessäkin mielessä.

Käsittelen myös tutkimuseettisiä kysymyksiä aiheen arkaluonteisuuden ja akateemisen vapauden näkökulmasta. Vähemmistöihin liittyvien negatiivisten ilmiöiden tutkiminen saatetaan kokea vähemmistöjä leimaavana, jolloin tutkijat päätyvät itsesensuuriin tai eivät suostu tutkimaan aihetta ympäristön painostuksen takia. Tieteen ydintehtävä on kuitenkin tuottaa tietoa aiheesta kuin aiheesta. Rikostorjunnan kannalta on tärkeää ottaa huomioon kaikki rikollisuuteen liittyvät piirteet.