Ulosottolaitoksen sisäisen koulutuksen vaikuttavuus oppimisen ja työn hallinnan kokemuksen näkökulmasta
Ladataan...
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämän pro gradu-tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten Ulosottolaitoksen
täytäntöönpanotoimia hoitavat virkamiehet kokevat heille tarjotun koulutuksen vaikuttavan heidän
oppimiseensa ja työn hallintaansa. Viitekehykseen nostettiin työn hallinnan osalta Maslown
tarvehierarkia, Decin ja Ryanin itseohjautuvuusteoria, Karasekin työstressimalli ja Bakkerin ja
Demeroutin työn vaatimusten ja voimavarojen teoria. Koulutuksen vaikuttavuuden pohjateorioina
puolestaan käytettiin Kirkpatrickin tunnettua neljän tason vaikuttavuusmallia ja Jack Phillipsin
ROI-metodologiaa.
Tutkimusaineisto kerättiin webropol-kyselylomakkeilla, jotka oli modifioitu kolmen
vastaajaryhmän mukaisesti omanlaisekseen. Tutkimuksen kohteena olivat ulosottotarkastajat,
ulosottoylitarkastajat ja kihlakunnanvoudit. Aineiston analyysissä käytettiin SPSS-ohjelmistoa.
Tutkimustulokset osoittivat, että Ulosottolaitoksen koulutuksen koetaan vastaavan käytännön
tarpeisiin vain kohtuullisella tasolla. Tulokset osoittivat myös, että koulutuksen koetaan vastaavan
käytännön tarpeisiin sitä heikommin, mitä laajempi oli vastaajan työnkuva. Ulosottotarkastajien
vastaukset olivat selkeästi positiivisempia kuin ulosottoylitarkastajaien ja kihlakunnanvoutien.
Vastauksista nousi esille myös se, että virkamiehet asettavat saamalleen koulutukselle korkeita
vaatimuksia ja heidän motivoitumisensa koulutuksiin on korkealla tasolla. Työn hallinnan
kokemus on vastaajilla sitä vahvempi, mitä paremmin he kokevat saamansa koulutuksen
vastaavan omiin käytännön tarpeisiinsa.
Ulosottolaitoksen tehtävänkuva on laaja ja vaativa. Henkilökunta on suoriutunut kasvavista
työmääristä ja laatuvaatimuksista, mikä osaltaan osoittaa henkilökunnan vahvaa osaamista.
Ulosottolaitoksen henkilökunnan osaamiseen kohdistuu kuitenkin tulevaisuudessa myös uusia
vaatimuksia, sillä täytäntöönpanotoimia tulee kyetä kohdentamaan myös uudenlaisiin
omaisuuseriin. Selvää on, että täytäntöönpanoa hoitavien virkamiesten työn kuormittavuutta ei ole
mahdollista kokonaan poistaa. Sen sijaan on syytä keskittyä hyvän lisäämiseen. Tehokas
täytäntöönpano kansalaisten oikeusturvaa vaarantamatta edellyttää myös koulutustoiminnan
resurssointia ja siihen panostamista.