Ulosottolaitoksen sisäisen koulutuksen vaikuttavuus oppimisen ja työn hallinnan kokemuksen näkökulmasta

Abstract

Tämän pro gradu-tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten Ulosottolaitoksen täytäntöönpanotoimia hoitavat virkamiehet kokevat heille tarjotun koulutuksen vaikuttavan heidän oppimiseensa ja työn hallintaansa. Viitekehykseen nostettiin työn hallinnan osalta Maslown tarvehierarkia, Decin ja Ryanin itseohjautuvuusteoria, Karasekin työstressimalli ja Bakkerin ja Demeroutin työn vaatimusten ja voimavarojen teoria. Koulutuksen vaikuttavuuden pohjateorioina puolestaan käytettiin Kirkpatrickin tunnettua neljän tason vaikuttavuusmallia ja Jack Phillipsin ROI-metodologiaa. Tutkimusaineisto kerättiin webropol-kyselylomakkeilla, jotka oli modifioitu kolmen vastaajaryhmän mukaisesti omanlaisekseen. Tutkimuksen kohteena olivat ulosottotarkastajat, ulosottoylitarkastajat ja kihlakunnanvoudit. Aineiston analyysissä käytettiin SPSS-ohjelmistoa. Tutkimustulokset osoittivat, että Ulosottolaitoksen koulutuksen koetaan vastaavan käytännön tarpeisiin vain kohtuullisella tasolla. Tulokset osoittivat myös, että koulutuksen koetaan vastaavan käytännön tarpeisiin sitä heikommin, mitä laajempi oli vastaajan työnkuva. Ulosottotarkastajien vastaukset olivat selkeästi positiivisempia kuin ulosottoylitarkastajaien ja kihlakunnanvoutien. Vastauksista nousi esille myös se, että virkamiehet asettavat saamalleen koulutukselle korkeita vaatimuksia ja heidän motivoitumisensa koulutuksiin on korkealla tasolla. Työn hallinnan kokemus on vastaajilla sitä vahvempi, mitä paremmin he kokevat saamansa koulutuksen vastaavan omiin käytännön tarpeisiinsa. Ulosottolaitoksen tehtävänkuva on laaja ja vaativa. Henkilökunta on suoriutunut kasvavista työmääristä ja laatuvaatimuksista, mikä osaltaan osoittaa henkilökunnan vahvaa osaamista. Ulosottolaitoksen henkilökunnan osaamiseen kohdistuu kuitenkin tulevaisuudessa myös uusia vaatimuksia, sillä täytäntöönpanotoimia tulee kyetä kohdentamaan myös uudenlaisiin omaisuuseriin. Selvää on, että täytäntöönpanoa hoitavien virkamiesten työn kuormittavuutta ei ole mahdollista kokonaan poistaa. Sen sijaan on syytä keskittyä hyvän lisäämiseen. Tehokas täytäntöönpano kansalaisten oikeusturvaa vaarantamatta edellyttää myös koulutustoiminnan resurssointia ja siihen panostamista.