Palkoluteen (Piezodorus lituratus) esiintyminen, siihen vaikuttavat ympäristötekijät ja ludeyhteisöjen koostumus komealupiinin (Lupinus polyphyllus) populaatioissa

Abstract

Uusien vieras- ja tulokaslajien määrä on jatkuvassa kasvussa kaikkialla maailmassa, minkä seurauksena niiden aiheuttamat muutokset koskettavat yhä useampia eliöyhteisöjä. Sekä näiden uusien lajien välisten että niiden ja paikallisen lajiston välisten vuorovaikutussuhteiden tunteminen on edellytyksenä paikallisen lajiston onnistuneelle suojelulle ja haitallisten kehityskulkujen ennaltaehkäisylle. Tämän tutkielman tavoitteena on perehtyä Suomessa yleisen haitallisen vieraslajin, komealupiinin (Lupinus polyphyllus), populaatioiden ominaisuuksien vaikutuksiin maassamme suhteellisen uuteen lajiin, palkoluteeseen (Piezodorus lituratus), jonka arvellaan erikoistuneen käyttämään sitä ravintonaan Suomessa. Tarkastelen palkoluteen esiintymistä neljään eri habitaattityyppiin (joutomaa, metsä, niitty, tienvarsi) sijoittuvissa komealupiinipopulaatioissa sekä sen yksilötiheyden suhdetta komealupiinipopulaation laajuuteen ja tiheyteen. Testaan saako resurssien keskittymishypoteesi tukea palkoluteen ja komealupiinin kohdalla. Kyseisen hypoteesin oletuksena on että spesialistihyönteiset saavuttavat suuremman yksilötiheyden tiheämmissä ravintokasvipopulaatioissa ja että ne löytävät helpommin laajemmat ravintokasvipopulaatiot ja viihtyvät niissä pidempään. Lisäksi tarkastelen komealupiinipopulaatioiden ludeyhteisöjen monimuotoisuuden (sukujen lukumäärä ja ludeyksilöiden lukumäärä) vaikutusta palkoluteeseen ja yhteisökoostumuksen eroja eri habitaattityypeissä. Keräsin tutkimusaineiston 13:sta eri komealupiinipopulaatiosta Turun ja sen lähikuntien alueelta. Aineisto koostui yhteensä 78:sta haavintanäytteestä, jotka keräsin kahtena eri ajankohtana – molemmilla otoskerroilla kuusi näytettä per tutkimuspopulaatio. Toisen otoskerran näytteiden kaikki ludeyksilöt laskettiin ja määritettiin sukutasolle. Palkoluteita havaittiin yhteensä 98 yksilöä ja havainnot jakaantuivat kymmeneen eri tutkimuspopulaatioon. Laji oli runsaimmillaan joutomailla ja tienvarsilla ja vähälukuinen metsissä ja niityillä. Resurssien keskittymishypoteesi ei saanut tukea. Palkolude ei välttämättä vaadi laajaa tai tiheää komealupiiniesiintymää voidakseen olla runsaslukuinen. Myöskään ludemonimuotoisuuden ja palkoluteen yksilötiheyden välillä ei ollut yhteyttä. Komealupiinipopulaatioista löytyi yhteensä 1185 ludeyksilöä, jotka kuuluivat 42:n sukuun. Muista ludelajeista viherluteiden (Palomena prasina) ja okaluteiden (Alydus calcaratus) havaittiin myös käyttävän komealupiinia ravintonaan. Näiden lajien vaikutuksesta palkoluteeseen sekä palkoluteen muista potentiaalisista ravintokasveista tarvitaan lisää tutkimusta.