Funktionaaliset ribonukleiinihapot RNA-maailmassa ja nykysolussa
Kierikka, Kari (2024-02-27)
Funktionaaliset ribonukleiinihapot RNA-maailmassa ja nykysolussa
(27.02.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202403019523
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202403019523
Tiivistelmä
Nykysoluissa elämän perusfunktioista, eli katalyysistä ja informaation käsittelystä, vastaa universaali DNA–RNA–proteiini-systeemi. Elämän oletetaan kuitenkin saaneen alkunsa yksinkertaisemmasta systeemistä, RNA-maailmasta.
RNA:n on todistettu pystyvän kehittymään prebioottisen kemian ehdoin, ja sen informationaalinen polymeerirakenne sekä katalyyttiset funktiot mahdollistivat RNA:n itsereplikoituvuuden ja siten tällaisten systeemien evoluution. Puhtaista ribotsyymeistä siirryttiin RNA–peptidi-maailmaan, jossa aminohappojen tuomat lisäedut RNA-replikaattoreille ohjasivat RNA-maailmaa kohti entsyymikatalyysiä, koodattujen proteiinien synteesiä sekä lopulta DNA-genomia.
RNA-maailman vankimpina todisteina pidetään sen molekulaarisia jäänteitä nykysoluissa. Erityisesti ribosomin ja muiden ribotsyymien sekä ribonukleotidipohjaisten pienmolekyylien keskeinenkin rooli nykysoluissa viittaavat vahvasti aikaisen elämän saaneen RNA:n muodon. Vaikka RNA-maailma-hypoteesi ei ole aukoton, se on todennäköisin, eikä sille ole vakuuttavia vaihtoehtoisia hypoteeseja. Siksi se säilyy edelleen lupaavimpana elämän alku -teoriana.
RNA:n funktionaalisuus on ollut merkittävässä osassa RNA-maailman evoluution keskeisissä tapahtumissa ja on edelleen osana nykysolujen toimintaa. RNA-maailman ja RNA:n funktioiden tutkiminen saattaa antaa vastauksia myös nykymaailman ongelmiin.
RNA:n on todistettu pystyvän kehittymään prebioottisen kemian ehdoin, ja sen informationaalinen polymeerirakenne sekä katalyyttiset funktiot mahdollistivat RNA:n itsereplikoituvuuden ja siten tällaisten systeemien evoluution. Puhtaista ribotsyymeistä siirryttiin RNA–peptidi-maailmaan, jossa aminohappojen tuomat lisäedut RNA-replikaattoreille ohjasivat RNA-maailmaa kohti entsyymikatalyysiä, koodattujen proteiinien synteesiä sekä lopulta DNA-genomia.
RNA-maailman vankimpina todisteina pidetään sen molekulaarisia jäänteitä nykysoluissa. Erityisesti ribosomin ja muiden ribotsyymien sekä ribonukleotidipohjaisten pienmolekyylien keskeinenkin rooli nykysoluissa viittaavat vahvasti aikaisen elämän saaneen RNA:n muodon. Vaikka RNA-maailma-hypoteesi ei ole aukoton, se on todennäköisin, eikä sille ole vakuuttavia vaihtoehtoisia hypoteeseja. Siksi se säilyy edelleen lupaavimpana elämän alku -teoriana.
RNA:n funktionaalisuus on ollut merkittävässä osassa RNA-maailman evoluution keskeisissä tapahtumissa ja on edelleen osana nykysolujen toimintaa. RNA-maailman ja RNA:n funktioiden tutkiminen saattaa antaa vastauksia myös nykymaailman ongelmiin.