Lokatiivisuus oppijansuomessa
Ojanen, Emilia (2024-02-27)
Lokatiivisuus oppijansuomessa
(27.02.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202403019526
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202403019526
Tiivistelmä
Tarkastelen tässä kandidaatintutkielmassa, kuinka lokatiivisuus eli sijainnin ilmaiseminen näkyy suomenoppijoiden kielessä konkreettisissa ja abstrakteissa ilmauksissa, sekä rektioilmauksissa. Tutkielman aineistona on tekemäni sähköinen kysely, jonka olen jakanut Turun yliopistossa opiskeleville suomen ja kulttuurin opiskelijoille loppuvuodesta 2023.
Tarkoituksenani on tuoda uutta tutkimustietoa vieraan kielten puhujien kielitaidosta suhteessa suomen kielen lokatiivisuuteen. Pyrin myös selvittämään mahdollista ensikielten vaikutusta tuloksiin. Tutkielmani tutkimusmenetelmänä on kvantitatiivinen kielentutkimus, eli keskityn lokatiivisten ilmausten korrektien vastausten määrään.
Tutkimukseni on ajankohtainen, sillä suomi toisena kielenä -ala kehittyy jatkuvasti tieteen ja koulutuksen saralla. Saamani tulokset tuovat lisää merkityksellistä tietoa suomenoppijoiden kielitaidosta. Lokatiivisuus on lisäksi suomen kielessä hyvin yleinen ilmiö, minkä vuoksi sen monipuolinen tutkiminen on merkityksellistä.
Työni tulosten mukaan konkreettiset ilmaisut olivat helpoimpia suomenoppijoille, kun taas abstraktit ilmaisut ja rektioilmaisut tuottivat enemmän vaikeuksia. Näin ollen suomen opetuksessa on selkeästi helpompaa ymmärtää ja soveltaa konkreettisia ilmauksia kuin abstrakteja ilmauksia tai rektioita, jotka vaativat enemmän osaamista ja syvempää ymmärrystä. Ensikielellä oli mahdollisesti vaikutusta tuloksiin, jos sen kielikunta oli typologisesti kaukana suomen kielestä.
Tarkoituksenani on tuoda uutta tutkimustietoa vieraan kielten puhujien kielitaidosta suhteessa suomen kielen lokatiivisuuteen. Pyrin myös selvittämään mahdollista ensikielten vaikutusta tuloksiin. Tutkielmani tutkimusmenetelmänä on kvantitatiivinen kielentutkimus, eli keskityn lokatiivisten ilmausten korrektien vastausten määrään.
Tutkimukseni on ajankohtainen, sillä suomi toisena kielenä -ala kehittyy jatkuvasti tieteen ja koulutuksen saralla. Saamani tulokset tuovat lisää merkityksellistä tietoa suomenoppijoiden kielitaidosta. Lokatiivisuus on lisäksi suomen kielessä hyvin yleinen ilmiö, minkä vuoksi sen monipuolinen tutkiminen on merkityksellistä.
Työni tulosten mukaan konkreettiset ilmaisut olivat helpoimpia suomenoppijoille, kun taas abstraktit ilmaisut ja rektioilmaisut tuottivat enemmän vaikeuksia. Näin ollen suomen opetuksessa on selkeästi helpompaa ymmärtää ja soveltaa konkreettisia ilmauksia kuin abstrakteja ilmauksia tai rektioita, jotka vaativat enemmän osaamista ja syvempää ymmärrystä. Ensikielellä oli mahdollisesti vaikutusta tuloksiin, jos sen kielikunta oli typologisesti kaukana suomen kielestä.