Katsaus nisäkkäiden talvihorroksen säätelymekanismeihin
Koch, Mirjam (2024-05-27)
Katsaus nisäkkäiden talvihorroksen säätelymekanismeihin
(27.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060646613
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060646613
Tiivistelmä
Kausiluontoinen talvihorros on yksi nisäkkäiden selviytymisstrategioista, jonka avulla ne voivat alentaa energiankulutustaan ja selvitä haastavasta vuodenajasta. Nisäkkäiden horrokselle on ominaista kontrolloitu vaipuminen horrokseen ja horrostusta jaksoittavien aktivaatiopiikkien (IBA) ilmeneminen. Näistä kumpainenkin kertoo taustalla toimivien säätelymekanismien olemassaolosta, joita tässä tutkielmassa on eritelty ja kartoitettu.
Horrokseen vaikuttaa vahvasti neurologinen ja endokriininen säätely, jotka myös vuorovaikuttavat aktiivisesti keskenään. Etenkin hypotalamuksen rooli horroksen säätelijänä on osoitettu merkittäväksi ja sen arvellaan kontrolloivan koko horrosprosessia. Hypotalamuksen on havaittu muun muassa pysyvän aktiivisena kaikissa horroksen aikaisissa ruumiinlämpötiloissa. Lisäksi sen neuropeptidimäärien on havaittu lisääntyvän juuri ennen horrokseen vaipumista ja etenkin erilasiin suojamekanismeihin liittyvien geenien luenta on tehostunut horroksen aikana. Hypotalamus ei kuitenkaan säätele horrosprosessia itsenäisesti vaan sen toimintaa ajastaa sirkannuaalinen kello ja monet endokriiniset tekijät toimivat sille tärkeinä signaaleina.
Endokriininen säätely vaikuttaa horroksen kulkuun etenkin energia-aineenvaihdunnan kautta. Tutkielmassa tarkastelun kohteena olleiden leptiinin, greliinin ja HP-kompleksin on havaittu säätelevän syömiskäyttäytymistä ja vaikuttavan siten horroksen kulkuun. Sukupuolihormonien määrä saattaa puolestaan toimia signaalina horroksen lopettamiselle ja niiden pitoisuuksien on havaittu kasvavan horroksen loppupuolella.
Horrokseen vaikuttaa vahvasti neurologinen ja endokriininen säätely, jotka myös vuorovaikuttavat aktiivisesti keskenään. Etenkin hypotalamuksen rooli horroksen säätelijänä on osoitettu merkittäväksi ja sen arvellaan kontrolloivan koko horrosprosessia. Hypotalamuksen on havaittu muun muassa pysyvän aktiivisena kaikissa horroksen aikaisissa ruumiinlämpötiloissa. Lisäksi sen neuropeptidimäärien on havaittu lisääntyvän juuri ennen horrokseen vaipumista ja etenkin erilasiin suojamekanismeihin liittyvien geenien luenta on tehostunut horroksen aikana. Hypotalamus ei kuitenkaan säätele horrosprosessia itsenäisesti vaan sen toimintaa ajastaa sirkannuaalinen kello ja monet endokriiniset tekijät toimivat sille tärkeinä signaaleina.
Endokriininen säätely vaikuttaa horroksen kulkuun etenkin energia-aineenvaihdunnan kautta. Tutkielmassa tarkastelun kohteena olleiden leptiinin, greliinin ja HP-kompleksin on havaittu säätelevän syömiskäyttäytymistä ja vaikuttavan siten horroksen kulkuun. Sukupuolihormonien määrä saattaa puolestaan toimia signaalina horroksen lopettamiselle ja niiden pitoisuuksien on havaittu kasvavan horroksen loppupuolella.