Tiedon rajat ja Unkari : Suomen Nato-jäsenyysprosessin viivästyminen Helsingin Sanomissa
Autiomäki, Miikka (2024-05-28)
Tiedon rajat ja Unkari : Suomen Nato-jäsenyysprosessin viivästyminen Helsingin Sanomissa
(28.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060747254
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060747254
Tiivistelmä
Suomi hyväksyttiin sotilasliitto Naton jäseneksi 4.4.2023 noin vuoden mittaisen jäsenyysprosessin jälkeen. Ajallisesti prosessi oli yksi nopeimmista, mutta siitä huolimatta erinäiset tahot hidastivat sitä. Yksi näistä oli Unkari, joka viivytteli ratifiointiaan kuukausia ilman eriteltyä syytä. Tällaisella toiminnalla voidaan ajatella olevan negatiivisia seurauksia sotilasliiton yhtenäisyyden kannalta uhkana etenkin, kun sen peruskirjassa vedotaan avoimien ovien politiikkaan. Lisäksi Suomen maaprofiili on juuri sellainen, jota Nato haluaa jäseniltään, mikä edelleen tekee Unkarin toiminnasta problemaattisemman.
Tässä kandidaatintutkielmassa analysoin sitä, millaisia eri diskursseja Helsingin Sanomien uutisoinnissa esiintyy, kun puhutaan Unkarin ratifioinnin viivyttelyn syistä Suomen Nato-jäsenyysprosessin aikana. Metodologisesti tutkielmani on yhdistelmä Norman Fairclough’n kriittisen diskurssianalyysin kahta sisintä kehää, jälkistrukturalistista ajattelua tiedon arkeologiasta hyödyntäen Michel Foucault’n kirjoituksia sekä Franz Kafkan romaanin Linna metaforaa analysoidessani tiedon rajoja Unkarin toiminnan syille. Tutkielmassani Unkari on ”linna”, josta ei saada tietoa. Tämän vuoksi tietoa haetaan muilta toimijoilta, kuten asiantuntijoilta, tutkijoilta ja poliitikoilta. Esitän näitä tietolähteitä eri positioiden kautta, ja analysoin sitä, ketkä saavat olla diskurssissa äänessä, ja miksi juuri heidät on valittu kommentoimaan tilannetta.
Analyysini perusteella Helsingin Sanomien uutisoinnissa esiintyy kolmea eri diskurssia, joiden kautta rakennettiin syitä Unkarin viivyttelytoimille. Näitä olivat EU-diskurssi, prestiisidiskurssi ja turvallisuusdiskurssi. Diskursseissa korostuu Unkarin toiseus suhteessa länsimaihin. Maan toiminnalle ei anneta juurikaan ymmärrystä, vaan diskurssien sävyä voisi kuvailla jopa demonisoivaksi. Tiedon rajat esiintyvät myös selkeästi, sillä uutisoinnissa korostuvat eri tahojen tulkinnat sekä arviot Unkarin toiminnan taustoista.
Tässä kandidaatintutkielmassa analysoin sitä, millaisia eri diskursseja Helsingin Sanomien uutisoinnissa esiintyy, kun puhutaan Unkarin ratifioinnin viivyttelyn syistä Suomen Nato-jäsenyysprosessin aikana. Metodologisesti tutkielmani on yhdistelmä Norman Fairclough’n kriittisen diskurssianalyysin kahta sisintä kehää, jälkistrukturalistista ajattelua tiedon arkeologiasta hyödyntäen Michel Foucault’n kirjoituksia sekä Franz Kafkan romaanin Linna metaforaa analysoidessani tiedon rajoja Unkarin toiminnan syille. Tutkielmassani Unkari on ”linna”, josta ei saada tietoa. Tämän vuoksi tietoa haetaan muilta toimijoilta, kuten asiantuntijoilta, tutkijoilta ja poliitikoilta. Esitän näitä tietolähteitä eri positioiden kautta, ja analysoin sitä, ketkä saavat olla diskurssissa äänessä, ja miksi juuri heidät on valittu kommentoimaan tilannetta.
Analyysini perusteella Helsingin Sanomien uutisoinnissa esiintyy kolmea eri diskurssia, joiden kautta rakennettiin syitä Unkarin viivyttelytoimille. Näitä olivat EU-diskurssi, prestiisidiskurssi ja turvallisuusdiskurssi. Diskursseissa korostuu Unkarin toiseus suhteessa länsimaihin. Maan toiminnalle ei anneta juurikaan ymmärrystä, vaan diskurssien sävyä voisi kuvailla jopa demonisoivaksi. Tiedon rajat esiintyvät myös selkeästi, sillä uutisoinnissa korostuvat eri tahojen tulkinnat sekä arviot Unkarin toiminnan taustoista.