Perustuslain pakkolunastuksen täyden korvauksen periaate ja lunastuslain arvonleikkaussäännös

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella perustuslain 15.2 §:n takaamaa lunastettavalle omaisuudelle maksettavaa täyden korvauksen periaatteen toteutumista yleisessä lunastuslaissa. Tarkastelun keskiössä on erityisesti lunastuslain 31 §:n niin sanottu arvonleikkaussäännös, jonka tarkoituksena on poistaa asemakaavoituksesta johtuva arvon nousu maan omistajalle maksettavasta lunastuskorvauksesta ja täten helpottaa kunnan maanhankintaa.

Tutkielmassa tarkastellaan ensin voimassa olevan lunastuslain esitöiden perusteella täyden korvauksen toteutumista, kuten arvonleikkaussäännöstä ja nykyisen sääntelyn perusteluja. Lisäksi tarkastellaan perustuslakivaliokunnan kantaa kyseisen lain sisältöön ja tästä riippuvaan lain säätämisjärjestykseen. Tämän jälkeen siirrytään tarkastelemaan vireillä olevaa lainmuutosprosessin pohjana olevaa lunastuslakityöryhmän mietintöä, jossa ehdotetaan muun muassa kokonaan poistettavaksi arvonleikkaussääntely. Petteri Orpon hallitusohjelman mukaan lunastuskorvauksen määräytymisen perusteet on tarkoitus muuttaa työryhmän esityksen pohjalta.

Tutkielmassa todetaan, että lainsäädäntöympäristö on vaikuttanut paljon lunastuslain lunastuskorvauksen määräytymisen perusteisiin. Tämä käy hyvin ilmi verrattaessa vuoden 1978 alusta voimaan tulleen lunastuslain hallituksen esityksen perusteluja vuoden 2019 lunastuslakityöryhmän mietinnön vastaaviin.

Vaikka oikeuskirjallisuudessa onkin myös kritisoitu voimakkaastikin nykyistä arvonleikkaussääntelyä, ja jotkut ovat pitäneet sitä jopa perustuslain vastaisena, ei esimerkiksi lunastuslakityöryhmä esitä nykyisen lunastuslain olevan perustuslain vastainen, vaikka heidän kantansa arvonleikkaussäännökseen onkin selvä. Säännöksen poistaminen auttaisi työryhmän mukaan perustuslain takaaman täyden korvauksen toteutumista pakkolunastuksen tilanteissa.

Lunastuskorvauksen määräytymisen perusteissa on tasapainoiltu yksityisen omaisuuden suojan ja kunnan tehokkaan maankäytön välillä. Tasapainon löytämiseen on nykyisessä lainsäädäntöympäristössä muitakin välineitä kuin arvonleikkaussäännös. Olennaisinta on kuitenkin lunastuskorvauksen yhdenvertainen ja ennakoitava määräytyminen.