Banaali pahuus Imre Kertészin romaanissa Kohtalottomuus
Parkkila, Petteri (2024-11-05)
Banaali pahuus Imre Kertészin romaanissa Kohtalottomuus
(05.11.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024110689534
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024110689534
Tiivistelmä
Tutkielman aihe on banaalin pahuuden ilmeneminen keskitysleirikokemuksia kuvaavassa romaanissa. Huomio kiinnitetään erityisesti siihen, miten banaali pahuus ilmenee Kohtalottomuudessa (1975) ja sen kuvaamassa, tositapahtumiin perustuvassa maailmassa.
Tutkielmassa hyödynnetään Kohtalottomuuden lisäksi erityisesti Hannah Arendtin kirjaa Eichmann Jerusalemissa – raportti pahuuden arkipäiväisyydestä sekä Kohtalottomuudesta aiemmin tehtyjä tutkielmia, joiden aiheet linkittyvät eksistentialistisiin pohdintoihin, traumateoriaan ja traumafiktioon sekä Imre Kertészin tekijyyteen. Kohtalottomuutta on tutkittu sen ilmestymisestä saakka ja tässä tutkielmassa viitataan esimerkiksi Magdalena Zolkon ja Joseph Hillis Millerin tutkimuksiin.
Tutkielmassa pohditaan myös sitä, miten yhteisöllisyys, valtasuhteet ja yleisesti hyväksytyt mutta kyseenalaistamattomat ajattelutavat mahdollistavat pahuuden arkipäiväistymisen. Siinä sivutaan myös esimerkiksi metanarratiivin ja relativistisen pahuuden käsitteitä ja pyritään näiden avulla osoittamaan banaalin pahuuden ja Kohtalottomuuden välinen yhteys.
Tutkielmassa hyödynnetään Kohtalottomuuden lisäksi erityisesti Hannah Arendtin kirjaa Eichmann Jerusalemissa – raportti pahuuden arkipäiväisyydestä sekä Kohtalottomuudesta aiemmin tehtyjä tutkielmia, joiden aiheet linkittyvät eksistentialistisiin pohdintoihin, traumateoriaan ja traumafiktioon sekä Imre Kertészin tekijyyteen. Kohtalottomuutta on tutkittu sen ilmestymisestä saakka ja tässä tutkielmassa viitataan esimerkiksi Magdalena Zolkon ja Joseph Hillis Millerin tutkimuksiin.
Tutkielmassa pohditaan myös sitä, miten yhteisöllisyys, valtasuhteet ja yleisesti hyväksytyt mutta kyseenalaistamattomat ajattelutavat mahdollistavat pahuuden arkipäiväistymisen. Siinä sivutaan myös esimerkiksi metanarratiivin ja relativistisen pahuuden käsitteitä ja pyritään näiden avulla osoittamaan banaalin pahuuden ja Kohtalottomuuden välinen yhteys.