Meriharakoiden kannan kehitys Turun keskustan alueella
Romu, Ukko (2025-04-16)
Meriharakoiden kannan kehitys Turun keskustan alueella
Romu, Ukko
(16.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042530717
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042530717
Tiivistelmä
Meriharakka (Haematopus ostralegius) on rantalintulaji, jonka yleisin elinympäristö on saaristossa. Laji on kuitenkin viime vuosikymmenien aikana levittäytynyt Suomessa myös kaupunkialueille rantakaupungeissa. Koska ihmisen rakentaman ympäristön pinta-ala maapallolla kasvaa ihmismäärän kasvun myötä, on tärkeää ymmärtää paremmin kaupunkiympäristön vaikutusta ja suhdetta eri lajeihin, jotta pystymme paremmin ennakoimaan ja sopeutumaan ihmisten ja eläinten väliseen yhteiseloon. Urbaanien populaatioiden kehitys kestää usein kymmeniä vuosia ja niiden kehitystä on tutkittu rajallisesti. Urbaanit populaatiot kehittyvät usein kolmessa vaiheessa, jotka ovat saapuminen, sopeutuminen ja levittäytyminen. Suurin osa kehityksestä kuluu sopeutumisvaiheeseen, mutta suuri osa erilaisia ympäristövaikutuksia tai lajin sisäisiä vaikutuksia voivat vaikuttaa vaiheitten nopeuteen. Meriharakoiden kohdalla kaupunkipopulaatioiden kehitykseen liittyen ei tietääkseni ole tehty tutkimuksia Suomessa. Tutkielmassani pyrin kartoittamaan meriharakan levinneisyyttä ja esiintymistä Turun kaupunkialueella sekä sen kaupunkipopulaation kannan muutosta viime vuosikymmenen ajalta. Tutkin kolmella tutkimusalueella meriharakan havaintoja sekä omista havainnoistani että lintuharrastajien usein käyttämästä Tiira-tietokannasta. Käytin havaintoja vuosilta 2013–2024 sekä yksittäisinä havaintoina, että Lintuatlaksen mukaisena pesimävarmuusindeksinä. Tilastollisten testien perusteella havaintojen kokonaismäärä on kasvanut tutkimusjakson aikana, mutta kyse voi olla myös meriharakoiden tottumisesta ihmisiin ja siten havaintojen määrän kasvaminen ilman että kannan koko itsessään kasvaisi.