Riskiluokitteluun perustuvan asiakasvalinnan oikeudenmukaisuus vapaaehtoisissa henkilövakuutuksissa

Abstract

Tässä notaarityössä tarkastelen, onko vakuutusyhtiöiden suorittama asiakasvalinta oikeudenmukaista, jos se perustuu henkilöön liittyvien syiden pohjalta tehtyyn riskiluokitteluun. Aiheeni rajautuu vapaaehtoisiin henkilövakuutuksiin, joissa vakuutuksen kohteena on luonnollinen henkilö. Jätän lakisääteiset vakuutukset kokonaan käsittelemättä seminaarityössäni, sillä ne ovat hakijalleen pakollisia, ja niiden myöntämistä säännellään erityislaeissa. Viittaan kuitenkin tutkielmassani myös muihin vakuutusmuotoihin vertaillakseni tai havainnollistaakseni vakuutustoimintaa. Tutkin vakuutusyhtiöiden toimintaperiaatteita ja niitä ohjaavaa lainsäädäntöä etenkin sopimusvapauden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Juridisesti vakuutuksessa on kyse sopimuksesta, ja sopimusvapauden periaatteen mukaisesti vakuutuksen osapuolilla on mahdollisuus päättää, kenen kanssa sopimuksia solmitaan ja millaisilla sopimusehdoilla. Sopimusvapauden rinnalla sopimuksissa tulee noudattaa yhdenvertaisuuslakia. Lain 8 §:ssä kielletään syrjintä mutta toisaalta 11 §:ssä säädetään erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteista. Koska vakuutusyhtiöiden vastuunvalinta perustuu usein kiellettyjen syrjintäperusteiden mukaisesti tehtyyn riskiluokitukseen, pyrin tässä notaarityössä selvittämään, millä perusteilla vakuutusyhtiöt oikeuttavat vakuutuksensaajien erilaisen kohtelun. Seminaarityössäni selvitän oikeuskirjallisuuden ja lainsäädännön avulla, miten vakuutusyhtiöiden asiakasvalintaa ja vastuunvalintaa säännellään tai muuten ohjataan juridisesti, ja mitä puolestaan jätetään sääntelemättä. Tutkimusmenetelmäni on lainopillinen, sillä tarkoitukseni on selvittää voimassa olevan oikeuden sisältöä vakuutustoiminnassa. Tutkielmassani on viitteitä myös oikeustaloustieteeseen ja sosiologiaan, sillä pohdin vakuutusten yhteiskunnallista merkitystä myös laajemmin niiden ilmentämien arvojen ja tavoitteiden kautta. Ensimmäinen havaitsemani tutkimustulos on, että vakuutukset ovat sopimusoikeudellisesti erityisessä asemassa niiden ollessa sekä myytäviä tuotteita että kahden osapuolen välisiä sopimuksia. Vakuutuksenantaja ja vakuutuksensaaja edustavat kumpikin yksityisiä toimijoita, joiden välillä vallitsee lähtökohtaisesti sopimusvapaus, jonka seuraukset ulottuvat laajasti koko vakuutustoimintaan. Toinen tutkimustulokseni onkin, etteivät suomalainen lainsäädäntö ja Euroopan unionin asettamat säädökset puutu merkittävällä tavalla sääntele sitä, millä ehdoilla vakuutusyhtiöt saavat harjoittaa asiakasvalintaa henkilöön liittyvien syiden perusteella. Vakuutusyhtiöt ovat itse vastuussa käytäntöjensä oikeudenmukaisuudesta, ja toimintamallit voivat vaihdella eri vakuutusyhtiöiden välillä. Kolmas tutkimustulokseni on, että vakuutusten tärkeä yhteiskunnallinen painoarvo ja tavoite turvata ihmisten hyvinvointia toimivat yhdenvertaisuuslain 11 §:ssä tarkoitettuina oikeuttamisperusteina vakuutuksenhakijoiden erilaiselle kohtelulle. Keskeistä on myös etukäteen laadittujen ohjeistusten noudattaminen ja erilaisten riskiryhmien kohteleminen yhdenvertaisesti toisiinsa nähden.