Vastavalmistuneiden luokanopettajien käsityksiä valmiuksistaan kodin ja koulun yhteistyöhön

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, millaisia valmiuksia ja mitä henkilökohtaisia kehittymisen osa-alueita vastavalmistuneilla luokanopettajilla omasta mielestään on kodin ja koulun yhteistyöhön. Lisäksi tarkoitus oli selvittää, millä tavoin luokanopettajan koulutus oli tukenut kodin ja koulun yhteistyön valmiuksien kehittymistä, ja koettiinko koulutuksesta saadun tuen olleen riittävää. Tutkimusaineisto kerättiin hyödyntämällä strukturoituja yksilöhaastatteluja, jotka toteutettiin etäyhteyden välityksellä. Tutkimuksen osallistujajoukko muodostui neljästä vuosien 2023–2024 aikana valmistuneesta työelämään siirtyneestä luokanopettajasta. Aineiston analyysimenetelmänä toimi teoriaohjaava sisällönanalyysi, joka pohjautui Orellin (2020) yhteistyön nelikenttään. Nelikentän osatekijät ovat jakaminen, kumppanuus, valta ja keskinäinen riippuvuus. Tutkimustulokset osoittivat, että vastavalmistuneet opettajat kykenivät nimeämään suunnilleen saman verran erilaisia valmiuksia kodin ja koulun yhteistyöhön kuin he mainitsivat puutteellisia valmiuksia. Valmiudet liittyivät eniten henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, kuten minäpystyvyyteen ja sosiaalisiin taitoihin. Tuloksista ilmeni, että helpoimmaksi yhteistyössä koettiin positiivisen palautteen kertominen lapsesta ja koulun perusarjen jakaminen kodeille. Yleisimmät puutteelliset valmiudet liittyivät viestintään ja viestin muotoiluun. Kolme neljästä vastaajasta koki, ettei luokanopettajan koulutus tukenut juurikaan heidän valmiuksiaan toteuttaa kodin ja koulun yhteistyötä. Tulokset vahvistavat osaltaan aiempia tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet puutteita opettajankoulutuksen onnistumisessa tukea valmiuksien kehittymistä kodin ja koulun yhteistyöhön. Lisäksi tutkimustulokset tarjoavat arvokasta tietoa siitä, mihin osa-alueisiin opettajankoulutuksen tulisi erityisesti kohdistaa resursseja vahvistaakseen opiskelijoiden valmiuksia toimia yhteistyössä huoltajien kanssa.