Lasten osallisuuden tukeminen monikulttuurisessa varhaiskasvatuksessa - menetelmät ja haasteet
Lanne, Amanda; Löytty, Ilona (2025-04-23)
Lasten osallisuuden tukeminen monikulttuurisessa varhaiskasvatuksessa - menetelmät ja haasteet
Lanne, Amanda
Löytty, Ilona
(23.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042932889
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042932889
Tiivistelmä
Päiväkodin arjessa monikulttuurisuus näkyy lasten erilaisina kieli- ja kulttuuritaustoina. Lasten osallisuuden tukeminen monikulttuurisessa varhaiskasvatuksessa on tärkeää, mutta siihen liittyy useita haasteita. Osallisuus tarkoittaa lapsen oikeutta tulla kuulluksi ja vaikuttaa arjen päätöksiin. Vaikka aihetta on tutkittu paljon, monikulttuurisuuden ja osallisuuden yhdistäviä tutkimuksia on edelleen vähän. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia menetelmiä käytetään lasten osallisuuden tukemisessa monikulttuurisessa varhaiskasvatuksessa ja millaisia haasteita osallisuuden tukemisessa kohdataan.
Tutkielma toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistona oli 15 vertaisarvioitua artikkelia, jotka käsittelivät varhaiskasvatuksen monikulttuurisuutta ja lasten osallisuutta eri maista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jonka avulla tutkimustulokset jaoteltiin menetelmiin ja haasteisiin. Tutkimuksemme tulosten mukaan lasten osallisuutta tukevat menetelmät painottuvat kulttuurisesti responsiiviseen opetukseen, monikielisyyden tukemiseen, vanhempien osallistamiseen sekä inklusiivisen oppimisympäristön luomiseen. Opettajien kulttuurisensitiivisyys ja perheiden kanssa tehtävä yhteistyö nousivat erityisen tärkeiksi. Haasteina puolestaan korostuivat kielimuurit, kulttuurierot, opettajien vaihtelevat valmiudet monikulttuurisuuteen, resurssipula sekä perheiden ja varhaiskasvatuksen välinen vuorovaikutus.
Tutkimuksemme korostaa, että monikulttuurisuus tulisi nähdä voimavarana ja että osallisuuden tukeminen edellyttää sekä rakenteellisia resursseja että henkilöstön kulttuurista osaamista. Varhaiskasvatuksen kehittäminen kohti kulttuurisesti sensitiivistä ja osallistavaa pedagogiikkaa edistää lasten hyvinvointia ja ehkäisee syrjäytymistä. Tulokset korostavat myös tarvetta lisätutkimukselle, joka syventäisi ymmärrystä siitä, kuinka kulttuurinen moninaisuus voidaan parhaalla mahdollisella tavalla huomioida osallisuuden tukemisessa. Tavoitteena tulee olla kasvatusympäristö, jossa moninaisuus nähdään voimavarana ja jokainen lapsi kokee olevansa arvostettu ja osallinen.
Tutkielma toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistona oli 15 vertaisarvioitua artikkelia, jotka käsittelivät varhaiskasvatuksen monikulttuurisuutta ja lasten osallisuutta eri maista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jonka avulla tutkimustulokset jaoteltiin menetelmiin ja haasteisiin. Tutkimuksemme tulosten mukaan lasten osallisuutta tukevat menetelmät painottuvat kulttuurisesti responsiiviseen opetukseen, monikielisyyden tukemiseen, vanhempien osallistamiseen sekä inklusiivisen oppimisympäristön luomiseen. Opettajien kulttuurisensitiivisyys ja perheiden kanssa tehtävä yhteistyö nousivat erityisen tärkeiksi. Haasteina puolestaan korostuivat kielimuurit, kulttuurierot, opettajien vaihtelevat valmiudet monikulttuurisuuteen, resurssipula sekä perheiden ja varhaiskasvatuksen välinen vuorovaikutus.
Tutkimuksemme korostaa, että monikulttuurisuus tulisi nähdä voimavarana ja että osallisuuden tukeminen edellyttää sekä rakenteellisia resursseja että henkilöstön kulttuurista osaamista. Varhaiskasvatuksen kehittäminen kohti kulttuurisesti sensitiivistä ja osallistavaa pedagogiikkaa edistää lasten hyvinvointia ja ehkäisee syrjäytymistä. Tulokset korostavat myös tarvetta lisätutkimukselle, joka syventäisi ymmärrystä siitä, kuinka kulttuurinen moninaisuus voidaan parhaalla mahdollisella tavalla huomioida osallisuuden tukemisessa. Tavoitteena tulee olla kasvatusympäristö, jossa moninaisuus nähdään voimavarana ja jokainen lapsi kokee olevansa arvostettu ja osallinen.