Pakkoavioliittojen kriminalisoinnin kattavuus ihmiskaupparikoksen uutena tarkoitusperänä
Ylimäki, Sara (2025-04-28)
Pakkoavioliittojen kriminalisoinnin kattavuus ihmiskaupparikoksen uutena tarkoitusperänä
(28.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042933379
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042933379
Tiivistelmä
1.1.2025 voimaan astuneella lakimuutoksella L 696/2024 ihmiskauppaa koskevan rikoslain 25 luvun 3 §:ään lisättiin ihmiskaupparikoksen tarkoitukseksi pakkoavioliittoon tai siihen rinnastettavaan liittoon saattaminen. Tässä tutkielmassa tarkastelen, kuinka lakimuutos vaikutti pakkoavioliittojen rikosoikeudelliseen rangaistavuuteen sekä minkälaiset seikat edelleen estävät rikosvastuun toteuttamisen käytännössä siltä osin, mihin lainsäädännöllä voidaan ylipäätään. Työn tavoitteena on antaa kokonaisvaltainen kuva rangaistavuuden alasta teoriassa sekä käytännössä. Tutkielmassani käytän lainopillista metodia, sillä tavoitteenani on selvittää lakimuutoksen tarkoitusta ja mahdollisia puutteita. Tutkielmani pääasiallisia lähteitä ovat lakimuutoksen lainvalmisteluaineisto, erityisesti hallituksen esitys HE 65/2024 vp, oikeuskirjallisuus sekä aihepiirin tutkimukset ja selvitykset. Hyödynnän lisäksi lainvalmistelutyön osana annettuja asiantuntijalausuntoja mahdollisimman kattavan selvityksen sekä useiden eri näkökulmien huomioimiseksi.
Tutkielmassani selviää, että lakimuutos L 696/2024 on merkittävästi selkeyttänyt aiempaa oikeustilaa sekä paikoittain myös laajentanut rikosoikeudellisen vastuun aluetta. Lakimuutoksella pakkoavioliitto ja siihen rinnastettava liitto saivat myös ensimmäiset kansalliset määritelmänsä. Lakimuutos huomioi entistä paremmin muun muassa psykologisen kontrollin, yhteisöllisen väkivallan ja sukupuolistuneen väkivallan merkityksen pakkoavioliittotapauksissa, mikä edistää pakkoavioliittojen rikosoikeudellisen rangaistavuuden toteutumista käytännössä paremman tapausten tunnistamisen myötä. Toisaalta lakimuutoksella on myös negatiivisia vaikutuksia. Lakimuutos esimerkiksi mahdollistaa täysi-ikäisyyttä lähestyvien uhrien tapauksissa tapauskohtaisen arvioinnin siitä, onko kyseessä ihmiskauppana arvioitava pakkoavioliitto vai ei. Tämä voi lisätä säännökseen liittyvää epävarmuutta sekä aiheuttaa tulkinta- ja rajanveto-ongelmia. Lakimuutoksella vahvistettiin myös oikeuskäytännössä syntynyt väärä tulkinta liittyen painostukseen ihmiskaupparikoksen keinona, mikä voi johtaa tekojen arvioimiseen ihmiskaupan tavallisena muotona, vaikka kyseessä olisi törkeän tekomuodon täyttävä rikos.
Tutkielmani perusteella huomataan, että lakimuutos L 606/2024 edisti pakkoavioliittojen rikosoikeudellista rangaistavuutta merkittävästi, mutta lakimuutos ei yksinään pysty turvaamaan uhrien oikeussuojaa käytännössä. Todellinen suoja edellyttää lisäksi riittävästi resursseja sekä koulutusta, jotta vaikeastikin havaittavia tapauksia tunnistetaan. Lakimuutos ei myöskään ollut täydellinen, vaan myös sääntelyä tulee tulevaisuudessa kehittää edelleen.
Tutkielmassani selviää, että lakimuutos L 696/2024 on merkittävästi selkeyttänyt aiempaa oikeustilaa sekä paikoittain myös laajentanut rikosoikeudellisen vastuun aluetta. Lakimuutoksella pakkoavioliitto ja siihen rinnastettava liitto saivat myös ensimmäiset kansalliset määritelmänsä. Lakimuutos huomioi entistä paremmin muun muassa psykologisen kontrollin, yhteisöllisen väkivallan ja sukupuolistuneen väkivallan merkityksen pakkoavioliittotapauksissa, mikä edistää pakkoavioliittojen rikosoikeudellisen rangaistavuuden toteutumista käytännössä paremman tapausten tunnistamisen myötä. Toisaalta lakimuutoksella on myös negatiivisia vaikutuksia. Lakimuutos esimerkiksi mahdollistaa täysi-ikäisyyttä lähestyvien uhrien tapauksissa tapauskohtaisen arvioinnin siitä, onko kyseessä ihmiskauppana arvioitava pakkoavioliitto vai ei. Tämä voi lisätä säännökseen liittyvää epävarmuutta sekä aiheuttaa tulkinta- ja rajanveto-ongelmia. Lakimuutoksella vahvistettiin myös oikeuskäytännössä syntynyt väärä tulkinta liittyen painostukseen ihmiskaupparikoksen keinona, mikä voi johtaa tekojen arvioimiseen ihmiskaupan tavallisena muotona, vaikka kyseessä olisi törkeän tekomuodon täyttävä rikos.
Tutkielmani perusteella huomataan, että lakimuutos L 606/2024 edisti pakkoavioliittojen rikosoikeudellista rangaistavuutta merkittävästi, mutta lakimuutos ei yksinään pysty turvaamaan uhrien oikeussuojaa käytännössä. Todellinen suoja edellyttää lisäksi riittävästi resursseja sekä koulutusta, jotta vaikeastikin havaittavia tapauksia tunnistetaan. Lakimuutos ei myöskään ollut täydellinen, vaan myös sääntelyä tulee tulevaisuudessa kehittää edelleen.