Työtylsistyminen ilmiönä tutkimuskirjallisuudessa : Katsaus esihenkilön työtylsistymiseen
Koskenniemi, Olka (2025-04-29)
Työtylsistyminen ilmiönä tutkimuskirjallisuudessa : Katsaus esihenkilön työtylsistymiseen
(29.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025043034607
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025043034607
Tiivistelmä
Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella, millaisena ilmiönä työtylsistyminen kuvataan tutkimuskirjallisuudessa. Katsauksessa syvennytään esihenkilöiden työtylsistymisen tarkasteluun, aiheeseen, jota on tutkittu vasta hyvin vähän. Työtylsistymisen tutkimuskohteina ovat useimmiten työntekijät.
Työtylsistymisen (eng. boreout) katsotaan yleisesti johtuvan työn riittämättömistä vaatimuksista. Tämä johtaa työntekijän tylsistymiseen ja lopulta työtylsistymiseen. Tylsyys on tavanomainen tunne, jota jokainen kokee joskus työssään. Työtylsistymisen kohdalla on kuitenkin kyse voimakkaista ja pitkäaikaisista tylsyyden kokemuksista, jotka vaikuttavat negatiivisesti hyvinvointiin. Työtylsistyminen määritellään usein negatiivisena pahoinvoinnin tilana, joka saa kokijansa tuntemaan merkityksettömyyttä ja välinpitämättömyyttä työtään kohtaan.
Työtylsistyminen on käsitteellisesti erillinen muista työpahoinvoinnin muodoista, kuten työuupumuksesta (eng. burnout). Tutkimuksissa niiden välillä on kuitenkin havaittu olevan positiivista yhteyttä. Työtylsistymisen ja työuupumuksen katsotaan syntyvän erilaisista lähtökohdista, mutta niiden seuraukset ovat hyvin samankaltaisia. Ilmiöiden välisen yhteyden luonteeseen ei ole tutkimuskirjallisuudessa saatu täyttä ymmärrystä.
Toimihenkilöiden (eng. white collar workers) tutkimuksissa on havaittu, että myös he kärsivät työtylsistymisestä. Tietotyö, joka on autonomista, luovaa ja vaihtelevaa, tylsistyttää myös tekijöitään. Esihenkilöiden työtylsistymisen syiden ja seurausten tutkiminen voi lisätä esihenkilöiden tietoisuutta ongelmasta ja täten edesauttaa työpaikan ongelmien tunnistamisessa ja työympäristön kehittämisessä.
Kirjallisuuskatsauksessa ilmiötä tarkastellaan pääosin yksilön näkökulmasta. Työtylsistymisellä voi kuitenkin olla voimakkaita vaikutuksia myös organisaatioihin, joten aihetta on tarkasteltu myös organisaation näkökulmasta. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että työtylsistyminen on alitutkittu aihe, jota olisi tärkeää nostaa esille muiden työpahoinvoinnin muotojen rinnalle. Tietoisuutta lisäämällä työtylsistymistä voi ennaltaehkäistä ja sen vaikutuksia voi lieventää.
Työtylsistymisen (eng. boreout) katsotaan yleisesti johtuvan työn riittämättömistä vaatimuksista. Tämä johtaa työntekijän tylsistymiseen ja lopulta työtylsistymiseen. Tylsyys on tavanomainen tunne, jota jokainen kokee joskus työssään. Työtylsistymisen kohdalla on kuitenkin kyse voimakkaista ja pitkäaikaisista tylsyyden kokemuksista, jotka vaikuttavat negatiivisesti hyvinvointiin. Työtylsistyminen määritellään usein negatiivisena pahoinvoinnin tilana, joka saa kokijansa tuntemaan merkityksettömyyttä ja välinpitämättömyyttä työtään kohtaan.
Työtylsistyminen on käsitteellisesti erillinen muista työpahoinvoinnin muodoista, kuten työuupumuksesta (eng. burnout). Tutkimuksissa niiden välillä on kuitenkin havaittu olevan positiivista yhteyttä. Työtylsistymisen ja työuupumuksen katsotaan syntyvän erilaisista lähtökohdista, mutta niiden seuraukset ovat hyvin samankaltaisia. Ilmiöiden välisen yhteyden luonteeseen ei ole tutkimuskirjallisuudessa saatu täyttä ymmärrystä.
Toimihenkilöiden (eng. white collar workers) tutkimuksissa on havaittu, että myös he kärsivät työtylsistymisestä. Tietotyö, joka on autonomista, luovaa ja vaihtelevaa, tylsistyttää myös tekijöitään. Esihenkilöiden työtylsistymisen syiden ja seurausten tutkiminen voi lisätä esihenkilöiden tietoisuutta ongelmasta ja täten edesauttaa työpaikan ongelmien tunnistamisessa ja työympäristön kehittämisessä.
Kirjallisuuskatsauksessa ilmiötä tarkastellaan pääosin yksilön näkökulmasta. Työtylsistymisellä voi kuitenkin olla voimakkaita vaikutuksia myös organisaatioihin, joten aihetta on tarkasteltu myös organisaation näkökulmasta. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että työtylsistyminen on alitutkittu aihe, jota olisi tärkeää nostaa esille muiden työpahoinvoinnin muotojen rinnalle. Tietoisuutta lisäämällä työtylsistymistä voi ennaltaehkäistä ja sen vaikutuksia voi lieventää.