Käsityön arvioinnin haasteet ja mahdollisuudet
Lentonen, Santeri; Johansson, Alex (2025-04-29)
Käsityön arvioinnin haasteet ja mahdollisuudet
(29.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025043034484
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025043034484
Tiivistelmä
Tutkimuksessamme käsittelemme käsityön arvioinnin haasteita sekä mahdollisuuksia. Tutkimuksessa tarkastellaan opettajien kokemuksia käsityön arvioinnista. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet pääasiassa oppilaiden näkökulmaan, joten tämä tutkimus tuo uutta näkökulmaa arviointikäytänteisiin.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka tavoitteena oli syventää ymmärrystä käsityön arvioinnin haasteista ja mahdollisuuksista opettajien näkökulmasta. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Tutkimus toteutettiin eettisin menetelmin. Osallistuminen oli vapaaehtoista, vastaukset käsiteltiin luottamuksellisesti ja opettajat esiintyivät haastatteluissa aliaksilla.
Suuret ryhmäkoot, ajanpuute ja oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioiminen vaikeuttavat arviointia. Useimmat opettajat pitivät käsityöprosessin arviointia tärkeämpänä kuin pelkän lopputuotteen arviointia. Dokumentointi nähtiin sekä tukena että haasteena arvioinnissa, ja sen merkitys vaihteli opettajien välillä. Itsearviointi toteutettiin pääasiassa oppimispäiväkirjojen ja keskustelujen avulla. Opettajat toivoivat arviointikriteerien selkeyttämistä ja yksilöllisen kehityksen parempaa huomiointia. Osa opettajista koki arvioinnin motivoivana oppilaille, kun taas toiset kokivat sen olevan vähäisessä roolissa verrattuna itse työskentelyyn.
Haasteita käsityön arvioinnissa aiheuttaa erityisesti käsityön luovan ja teknisen ulottuvuuden yhdistäminen, subjektiivisuus arvioinnissa, resurssien puute sekä suurten ryhmien hallinta. Opettajat kokevat prosessin arvioinnin tärkeäksi, mutta sen toteuttaminen on usein kuormittavaa. Käsityön arvioinnissa on tarvetta selkeyttää arviointikriteerejä, kehittää yhteisiä käytänteitä sekä huomioida oppilaiden yksilöllinen kehitys. Tutkimustulokset tarjoavat kehitysehdotuksia opettajille ja opetussuunnitelman kehittäjille.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka tavoitteena oli syventää ymmärrystä käsityön arvioinnin haasteista ja mahdollisuuksista opettajien näkökulmasta. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Tutkimus toteutettiin eettisin menetelmin. Osallistuminen oli vapaaehtoista, vastaukset käsiteltiin luottamuksellisesti ja opettajat esiintyivät haastatteluissa aliaksilla.
Suuret ryhmäkoot, ajanpuute ja oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioiminen vaikeuttavat arviointia. Useimmat opettajat pitivät käsityöprosessin arviointia tärkeämpänä kuin pelkän lopputuotteen arviointia. Dokumentointi nähtiin sekä tukena että haasteena arvioinnissa, ja sen merkitys vaihteli opettajien välillä. Itsearviointi toteutettiin pääasiassa oppimispäiväkirjojen ja keskustelujen avulla. Opettajat toivoivat arviointikriteerien selkeyttämistä ja yksilöllisen kehityksen parempaa huomiointia. Osa opettajista koki arvioinnin motivoivana oppilaille, kun taas toiset kokivat sen olevan vähäisessä roolissa verrattuna itse työskentelyyn.
Haasteita käsityön arvioinnissa aiheuttaa erityisesti käsityön luovan ja teknisen ulottuvuuden yhdistäminen, subjektiivisuus arvioinnissa, resurssien puute sekä suurten ryhmien hallinta. Opettajat kokevat prosessin arvioinnin tärkeäksi, mutta sen toteuttaminen on usein kuormittavaa. Käsityön arvioinnissa on tarvetta selkeyttää arviointikriteerejä, kehittää yhteisiä käytänteitä sekä huomioida oppilaiden yksilöllinen kehitys. Tutkimustulokset tarjoavat kehitysehdotuksia opettajille ja opetussuunnitelman kehittäjille.