Pii litiumakun anodimateriaalina
Partanen, Roope (2025-04-29)
Pii litiumakun anodimateriaalina
Partanen, Roope
(29.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025043034005
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025043034005
Tiivistelmä
Litiumioniakut ovat keskeinen osa nykyaikaista energian varastointiteknologiaa, mutta niiden suorituskykyä rajoittaa yleisesti käytetyn grafiittianodin alhainen kapasiteetti (372 mAh/g). Pii on noussut lupaavaksi anodimateriaaliksi sen korkean teoreettisen kapasiteetin (4200 mAh/g), matalan purkautumispotentiaalin ja runsaan saatavuutensa ansiosta. Tutkielmassa tarkastellaan piin soveltuvuutta litiumakun anodimateriaaliksi sekä siihen liittyviä haasteita.
Suurimpana haasteena piin käytössä on sen suuri tilavuuden muutos lataus- ja purkausjaksojen aikana, mikä aiheuttaa elektrodin mekaanista hajoamista ja kapasiteetin heikkenemistä. Lisäksi litiumin ja piin välinen reaktio johtaa epävakaan SEIkerroksen (solid electrolyte interphase) muodostumiseen, mikä heikentää akun syklistä kestävyyttä.
Tutkielmassa käydään läpi useita ratkaisumalleja näiden haasteiden hallintaan. Nanorakenteet, kuten ohutkalvot, nanolangat ja nanopartikkelit, voivat lieventää tilavuuden muutosten aiheuttamia rasituksia ja parantaa elektrodin palautuvuutta. Lisäksi tarkastellaan erilaisia piin ja hiilen muodostamia komposiitteja, kuten yolkshell-rakenteita ja hiilinanoputkikomposiitteja, jotka lisäävät johtavuutta ja mekaanista vakautta. Lopuksi käsitellään täyskennorakenteita, joissa piianodi yhdistetään kaupallisiin katodimateriaaleihin käytännön suorituskyvyn arvioimiseksi.
Suurimpana haasteena piin käytössä on sen suuri tilavuuden muutos lataus- ja purkausjaksojen aikana, mikä aiheuttaa elektrodin mekaanista hajoamista ja kapasiteetin heikkenemistä. Lisäksi litiumin ja piin välinen reaktio johtaa epävakaan SEIkerroksen (solid electrolyte interphase) muodostumiseen, mikä heikentää akun syklistä kestävyyttä.
Tutkielmassa käydään läpi useita ratkaisumalleja näiden haasteiden hallintaan. Nanorakenteet, kuten ohutkalvot, nanolangat ja nanopartikkelit, voivat lieventää tilavuuden muutosten aiheuttamia rasituksia ja parantaa elektrodin palautuvuutta. Lisäksi tarkastellaan erilaisia piin ja hiilen muodostamia komposiitteja, kuten yolkshell-rakenteita ja hiilinanoputkikomposiitteja, jotka lisäävät johtavuutta ja mekaanista vakautta. Lopuksi käsitellään täyskennorakenteita, joissa piianodi yhdistetään kaupallisiin katodimateriaaleihin käytännön suorituskyvyn arvioimiseksi.