Aikaisempien tappioiden vaikutus riskinottoon – miten rahapelit ja osakemarkkinat kohtaavat?
Pulli, Erkko (2025-05-08)
Aikaisempien tappioiden vaikutus riskinottoon – miten rahapelit ja osakemarkkinat kohtaavat?
Pulli, Erkko
(08.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051341376
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051341376
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee aikaisempien tappioiden vaikutusta riskinottoon rahapelaamisessa sekä osakemarkkinoilla. Teoreettisena viitekehyksenä toimii prospektiteoria, joka korostaa varallisuuden muutosten tarkastelua suhteessa referenssipisteeseen – eli yksilön kokeman vertailutason ylä- tai alapuolelle sijoittumista. Empiirisissä tutkimuksissa on havaittu, että tappioalueelle joutuessaan ihmiset muuttuvat riskihakuisemmiksi pyrkiessään aikaisemman referenssipisteensä tasolle. Tätä ilmiötä selittävät sekä prospektiteorian oletukset riskikäyttäytymisestä että paperitappioiden (realisoimattomien tappioiden) merkitys: niin kauan kuin tappiot pysyvät paperitappioina, pelaaja tai sijoittaja kokee yhä mahdollisuuden päästä takaisin aikaisemmalle varallisuuden tasolleen.
Rahapelien osalta ilmiö näkyy esimerkiksi kasinoissa, joissa pelaajat panostavat entistä rohkeammin edellisten häviöiden jälkeen, sekä pokerissa, jossa suurten tappioiden kokeneet pelaajat saattavat jatkaa peliä tai kasvattaa panoksia toiveenaan saavuttaa alkuperäinen varallisuuden taso. Osakemarkkinoilla vastaavaa käyttäytymistä voidaan havaita muun muassa dispositioefektissä, jossa sijoittajat pitävät tappiollisia osakkeita liian pitkään. Ilmiötä selittää se, etteivät yksilöt mielellään realisoi tappioita, mikä johtaisi referenssipisteen päivittymiseen alemmalle tasolle.
Tulokset osoittavat, että riskinotto taloudellisessa päätöksenteossa vaihtelee sen perusteella, koetaanko tappio jo realisoituneeksi vai pidetäänkö sitä yhä paperitappiona.
Rahapelien osalta ilmiö näkyy esimerkiksi kasinoissa, joissa pelaajat panostavat entistä rohkeammin edellisten häviöiden jälkeen, sekä pokerissa, jossa suurten tappioiden kokeneet pelaajat saattavat jatkaa peliä tai kasvattaa panoksia toiveenaan saavuttaa alkuperäinen varallisuuden taso. Osakemarkkinoilla vastaavaa käyttäytymistä voidaan havaita muun muassa dispositioefektissä, jossa sijoittajat pitävät tappiollisia osakkeita liian pitkään. Ilmiötä selittää se, etteivät yksilöt mielellään realisoi tappioita, mikä johtaisi referenssipisteen päivittymiseen alemmalle tasolle.
Tulokset osoittavat, että riskinotto taloudellisessa päätöksenteossa vaihtelee sen perusteella, koetaanko tappio jo realisoituneeksi vai pidetäänkö sitä yhä paperitappiona.