Performance and Factor Exposure of Smart Beta ETFs : Evidence from U.S. Markets, 2018–2023
Rasinkangas, Vertti (2025-05-12)
Performance and Factor Exposure of Smart Beta ETFs : Evidence from U.S. Markets, 2018–2023
(12.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051342334
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051342334
Tiivistelmä
Smart Beta investing is a strategy that combines elements of passive and active management by tracking rules- based indices that tilt toward specific factors designed to capture risk premia associated with market anomalies historically linked to higher returns. These strategies aim to enhance returns, improve diversification, or reduce risk relative to traditional market-capitalization-weighted approaches.
This thesis investigates the performance and factor exposures of U.S.-listed equity Smart Beta ETFs across three commonly studied strategies: Size, Value, and Momentum. Equally weighted portfolios are constructed for each strategy and assessed against a broad market benchmark. The analysis covers the period from January 2018 to December 2023 and is further divided to three sub-periods: pre-COVID (2018–2019), COVID crisis (2020), and post-COVID (2021–2023).
The performance of Smart Beta portfolios is assessed using mean excess returns, alongside regression-based analysis employing the Fama-French three-factor model and the Carhart four-factor model to assess whether these strategies deliver abnormal returns (alpha) and to evaluate their factor exposure. In addition, Sharpe and Sortino ratios are used to provide further insight into risk-adjusted performance.
The results show that while Smart Beta ETFs can outperform the market benchmark in terms of mean excess returns during certain sub-periods, none of the portfolios generate statistically significant alpha over full sample period or within any sub-period. This indicates that the returns are largely explained by exposure to established risk factors. The portfolios successfully align with their intended factor tilts–particularly the Size and Momentum strategies–but often exhibit unintended exposures, and consistently high sensitivity to the market factor. The Sharpe and Sortino ratios reinforce these findings by showing that Smart Beta portfolios rarely outperform the benchmark on a risk-adjusted basis.
Overall, these findings suggest that although Smart Beta ETFs offer targeted exposure to systematic risk premia, they do not consistently generate excess returns beyond what is justified by their factor risk. These results support existing literature and highlight the importance of evaluating Smart Beta strategies not only by their labels or construction methodology but through their realized risk-adjusted performance. Smart Beta -sijoittaminen on strategia, joka yhdistää passiivisen ja aktiivisen sijoittamisen piirteitä seuraamalla sääntöpohjaisia indeksejä, jotka painottavat tiettyjä faktoreita. Näiden faktoreiden tavoitteena on hyödyntää havaittuja markkina-anomalioita, joiden on historiallisesti osoitettu olevan yhteydessä korkeampiin tuottoihin. Strategioiden pyrkimyksenä on lisätä tuottoja, parantaa hajautusta tai vähentää riskiä verrattuna perinteisiin markkina-arvopainotteisiin lähestymistapoihin.
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan Yhdysvalloissa listattujen osakepohjaisten Smart Beta ETF:ien tuottoja ja faktorialtistuksia kolmen laajalti tutkitun strategian – koko (Size), arvo (Value) ja momentum – osalta. Jokaiselle strategialle muodostetaan tasapainotettu portfolio, joita verrataan laajaan markkinaindeksiin. Tutkimus kattaa ajanjakson tammikuusta 2018 joulukuuhun 2023 ja jakautuu kolmeen osa-ajanjaksoon: ennen COVID-pandemiaa (2018–2019), pandemian aikana (2020) ja sen jälkeen (2021–2023).
Smart Beta portfolioiden tuottoja arvioidaan keskimääräisten ylituottojen sekä regressioanalyysin avulla hyödyntäen Fama-French kolmifaktorimalia ja Carhartin nelifaktorimallia. Tavoitteena on selvittää, tuottavatko strategiat epänormaaleja tuottoja (alfaa) ja analysoida niiden faktorialtistuksia. Lisäksi riskikorjatun tuoton arvioimiseksi hyödynnetään Sharpen ja Sortinon tunnuslukuja.
Tulokset osoittavat, että vaikka Smart Beta -strategiat voivat tuottaa tietyillä ajanjaksoilla markkinaindeksiä korkeampia ylituottoja, yksikään portfolio ei tuottanut tilastollisesti merkitsevää alfaa koko tarkastelujaksolla tai yksittäisillä osa-ajanjaksoilla. Tämä viittaa siihen, että tuotot selittyvät pääasiassa altistumisella tunnetuille riskitekijöillä. Portfoliot painottuvat tavoitelluille faktoreille – erityisesti arvo- ja momentum-strategiat – mutta niissä havaitaan usein myös ei-toivottuja altistuksia sekä voimakasta herkkyyttä markkinafaktorille. Sharpen ja Sortinon tunnusluvut tukevat näitä havaintoja osoittaen, että Smart Beta -portfoliot suoriutuvat harvoin vertailuindeksiä paremmin riskikorjatuin mittarein.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka Smart Beta ETF:t tarjoavat kohdennettua altistumista systemaattisille riskipreemioille, ne eivät johdonmukaisesti tuota ylituottoja suhteessa niihin liittyviin faktoririskeihin. Tulokset tukevat aiempaa kirjallisuutta ja korostavat, että Smart Beta -strategioita tulisi arvioida ennen kaikkea toteutuneen riskikorjatun tuoton perusteella, ei pelkästään niiden nimen tai rakenteellisen lähestymistavan perusteella.
This thesis investigates the performance and factor exposures of U.S.-listed equity Smart Beta ETFs across three commonly studied strategies: Size, Value, and Momentum. Equally weighted portfolios are constructed for each strategy and assessed against a broad market benchmark. The analysis covers the period from January 2018 to December 2023 and is further divided to three sub-periods: pre-COVID (2018–2019), COVID crisis (2020), and post-COVID (2021–2023).
The performance of Smart Beta portfolios is assessed using mean excess returns, alongside regression-based analysis employing the Fama-French three-factor model and the Carhart four-factor model to assess whether these strategies deliver abnormal returns (alpha) and to evaluate their factor exposure. In addition, Sharpe and Sortino ratios are used to provide further insight into risk-adjusted performance.
The results show that while Smart Beta ETFs can outperform the market benchmark in terms of mean excess returns during certain sub-periods, none of the portfolios generate statistically significant alpha over full sample period or within any sub-period. This indicates that the returns are largely explained by exposure to established risk factors. The portfolios successfully align with their intended factor tilts–particularly the Size and Momentum strategies–but often exhibit unintended exposures, and consistently high sensitivity to the market factor. The Sharpe and Sortino ratios reinforce these findings by showing that Smart Beta portfolios rarely outperform the benchmark on a risk-adjusted basis.
Overall, these findings suggest that although Smart Beta ETFs offer targeted exposure to systematic risk premia, they do not consistently generate excess returns beyond what is justified by their factor risk. These results support existing literature and highlight the importance of evaluating Smart Beta strategies not only by their labels or construction methodology but through their realized risk-adjusted performance.
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan Yhdysvalloissa listattujen osakepohjaisten Smart Beta ETF:ien tuottoja ja faktorialtistuksia kolmen laajalti tutkitun strategian – koko (Size), arvo (Value) ja momentum – osalta. Jokaiselle strategialle muodostetaan tasapainotettu portfolio, joita verrataan laajaan markkinaindeksiin. Tutkimus kattaa ajanjakson tammikuusta 2018 joulukuuhun 2023 ja jakautuu kolmeen osa-ajanjaksoon: ennen COVID-pandemiaa (2018–2019), pandemian aikana (2020) ja sen jälkeen (2021–2023).
Smart Beta portfolioiden tuottoja arvioidaan keskimääräisten ylituottojen sekä regressioanalyysin avulla hyödyntäen Fama-French kolmifaktorimalia ja Carhartin nelifaktorimallia. Tavoitteena on selvittää, tuottavatko strategiat epänormaaleja tuottoja (alfaa) ja analysoida niiden faktorialtistuksia. Lisäksi riskikorjatun tuoton arvioimiseksi hyödynnetään Sharpen ja Sortinon tunnuslukuja.
Tulokset osoittavat, että vaikka Smart Beta -strategiat voivat tuottaa tietyillä ajanjaksoilla markkinaindeksiä korkeampia ylituottoja, yksikään portfolio ei tuottanut tilastollisesti merkitsevää alfaa koko tarkastelujaksolla tai yksittäisillä osa-ajanjaksoilla. Tämä viittaa siihen, että tuotot selittyvät pääasiassa altistumisella tunnetuille riskitekijöillä. Portfoliot painottuvat tavoitelluille faktoreille – erityisesti arvo- ja momentum-strategiat – mutta niissä havaitaan usein myös ei-toivottuja altistuksia sekä voimakasta herkkyyttä markkinafaktorille. Sharpen ja Sortinon tunnusluvut tukevat näitä havaintoja osoittaen, että Smart Beta -portfoliot suoriutuvat harvoin vertailuindeksiä paremmin riskikorjatuin mittarein.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka Smart Beta ETF:t tarjoavat kohdennettua altistumista systemaattisille riskipreemioille, ne eivät johdonmukaisesti tuota ylituottoja suhteessa niihin liittyviin faktoririskeihin. Tulokset tukevat aiempaa kirjallisuutta ja korostavat, että Smart Beta -strategioita tulisi arvioida ennen kaikkea toteutuneen riskikorjatun tuoton perusteella, ei pelkästään niiden nimen tai rakenteellisen lähestymistavan perusteella.