Rikollisuuden jakautuminen ja ennaltaehkäisy Suomessa : Tapausesimerkkeinä Vantaa, Turku ja Helsinki
Lamminen, Laura (2025-05-13)
Rikollisuuden jakautuminen ja ennaltaehkäisy Suomessa : Tapausesimerkkeinä Vantaa, Turku ja Helsinki
(13.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051545034
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051545034
Tiivistelmä
Alueellisen turvallisuuden takaaminen on yhteiskuntamme kulmakiviä. Turvallisuutta voidaan edistää lisäämällä asukkaiden turvallisuuden tunnetta sekä ehkäisemällä rikosten syntyä. Rikosten ehkäisemisestä on olemassa lukuisia teorioita, joissa kussakin perehdytään rikoksen mahdollisiin juurisyihin ja vaikuttaviin tekijöihin, jotka voivat liittyä niin ympäröivään tilaan kuin sosioekonomisiin tai psykologisiin tekijöihin. Tämä tutkimus perustuu rikosmaantieteelliseen lähestymistapaan. Esittelen kaksi rikosmaantieteen teoriaa: tilannetorjunnan teorian (engl. situational crime prevention, SCP) ja sosiaalisen disorganisaation teorian (engl. social disorganization theory, SDT).
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minne rikokset keskittyvät Suomessa ja miten rikoksia on ehkäisty suurimmissa kaupungeissa. Kaupungeiksi valittiin Vantaa, Turku ja Helsinki, sillä näissä kunnissa häiriöindeksiarvot ovat suurimmissa kaupungeissa isoimmat koko Suomen mittakaavassa. Aineistoina hyödynsin PolStat-tulostietojärjestelmän rikoslakirikos- ja häiriöindeksitilastoja sekä tarkasteltavien kuntien turvallisuus- ja hyvinvointisuunnitelmia vuosien 2017–2024 väliltä. Rikoslakirikostilastot ja häiriöindeksitilastot visualisoin kartalle QGIS-paikkatietosovellusta käyttäen. Rikosten määrä suhteutettuna kunnan asukaslukuun ja häiriöindeksiarvot vaihtelivat tasaisesti koko Suomen alueella, eikä selkeää painottumista tietyille alueille ollut havaittavissa. Rikoslaki- ja häiriöindeksitilastot antavat eriäviä tuloksia Suomen turvattomimmista kunnista.
Tutkin Vantaan, Turun ja Helsingin turvallisuus- ja hyvinvointisuunnitelmia laadullisella sisällönanalyysilla. Tavoitteena oli muodostaa tarkempi käsitys turvallisuus- ja hyvinvointisuunnitelmien painopisteistä ja selvittää, mitä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia suunnitelmien välillä on. Teemoittelin aineistot apukysymyksien avulla viidellä eri koodityypillä, joita olivat: 1. painopiste 2. seuranta 3. toimialat 4. vaikuttavat tekijät 5. ennaltaehkäisyn keinot. Koodaamalla loin tarkasteltaville kunnille yhteiset painopisteet ja selvitin, miten kukin kunta on ennaltaehkäissyt rikosten syntyä. Muodostin kolme painopistettä, jotka olivat: 1. syrjäytyminen 2. henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset 3. päihteet ja mielenterveys. Jaoin painopisteet kahteen pääryhmään, lapsiin ja nuoriin sekä muuhun väestöön. Lapsia ja nuoria painotettiin erityisen paljon kaikissa teemoissa. Rikoksia on yritetty ennaltaehkäistä monien toimialojen yhteistyöllä muun muassa noudattamalla varhaisen puuttumisen mallia, lisäämällä harrastustoimintaa ja kehittämällä palveluita. Jokaisessa tarkasteltavassa kunnassa oli useita erilaisia toimintamalleja rikosten ennaltaehkäisemiseksi, mutta pääasiassa ennaltaehkäisyn keinot muistuttivat toisiaan kunnasta riippumatta.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minne rikokset keskittyvät Suomessa ja miten rikoksia on ehkäisty suurimmissa kaupungeissa. Kaupungeiksi valittiin Vantaa, Turku ja Helsinki, sillä näissä kunnissa häiriöindeksiarvot ovat suurimmissa kaupungeissa isoimmat koko Suomen mittakaavassa. Aineistoina hyödynsin PolStat-tulostietojärjestelmän rikoslakirikos- ja häiriöindeksitilastoja sekä tarkasteltavien kuntien turvallisuus- ja hyvinvointisuunnitelmia vuosien 2017–2024 väliltä. Rikoslakirikostilastot ja häiriöindeksitilastot visualisoin kartalle QGIS-paikkatietosovellusta käyttäen. Rikosten määrä suhteutettuna kunnan asukaslukuun ja häiriöindeksiarvot vaihtelivat tasaisesti koko Suomen alueella, eikä selkeää painottumista tietyille alueille ollut havaittavissa. Rikoslaki- ja häiriöindeksitilastot antavat eriäviä tuloksia Suomen turvattomimmista kunnista.
Tutkin Vantaan, Turun ja Helsingin turvallisuus- ja hyvinvointisuunnitelmia laadullisella sisällönanalyysilla. Tavoitteena oli muodostaa tarkempi käsitys turvallisuus- ja hyvinvointisuunnitelmien painopisteistä ja selvittää, mitä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia suunnitelmien välillä on. Teemoittelin aineistot apukysymyksien avulla viidellä eri koodityypillä, joita olivat: 1. painopiste 2. seuranta 3. toimialat 4. vaikuttavat tekijät 5. ennaltaehkäisyn keinot. Koodaamalla loin tarkasteltaville kunnille yhteiset painopisteet ja selvitin, miten kukin kunta on ennaltaehkäissyt rikosten syntyä. Muodostin kolme painopistettä, jotka olivat: 1. syrjäytyminen 2. henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset 3. päihteet ja mielenterveys. Jaoin painopisteet kahteen pääryhmään, lapsiin ja nuoriin sekä muuhun väestöön. Lapsia ja nuoria painotettiin erityisen paljon kaikissa teemoissa. Rikoksia on yritetty ennaltaehkäistä monien toimialojen yhteistyöllä muun muassa noudattamalla varhaisen puuttumisen mallia, lisäämällä harrastustoimintaa ja kehittämällä palveluita. Jokaisessa tarkasteltavassa kunnassa oli useita erilaisia toimintamalleja rikosten ennaltaehkäisemiseksi, mutta pääasiassa ennaltaehkäisyn keinot muistuttivat toisiaan kunnasta riippumatta.