Informaatiovaikuttamisen ja disinformaation torjumisen oikeudellinen keinovalikoima ja sääntelytarve normaalioloissa
Kallionpää, Iines (2025-05-23)
Informaatiovaikuttamisen ja disinformaation torjumisen oikeudellinen keinovalikoima ja sääntelytarve normaalioloissa
(23.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060257540
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060257540
Tiivistelmä
Tämän tutkielman aiheena on informaationvaikuttamisen ja disinformaation torjumisen oikeudellinen keinovalikoima ja sääntelytarve normaalioloissa. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan voimassa olevaa lainsäädäntöä disinformaation osalta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Disinformaation leviäminen on tunnistettu haitalliseksi ilmiöksi sekä Suomen viranomaistasolla että EU-tasolla.
Disinformaatio on monin eri tavoin toteutettavaa, valheellisen tiedon levittämistä ja tiettyä narratiivia tukevaa toimintaa, jonka pyrkimyksenä on epäluottamuksen synnyttäminen viranomaisinstituutioita kohtaan. Toiminnassa keskeistä on myös tavoite yhteiskunnallisen polarisaation vahvistamisesta ja yleisen mielipiteen hajottamisesta.
Tutkimusmetodi on lainopillinen. Tutkimuksesta käy ilmi, että kansallisella tasolla oikeudellinen keinovalikoima keskittyy disinformaation pyrkimyksiä ennaltaehkäiseviin toimiin. Kansan medianlukutaidon vahvistaminen sekä demokratian ja oikeusvaltion ylläpitäminen korostuu viranomaisisten vastatoimissa. Nimenomaista disinformaatiota koskevaa lainsäädäntöä ei kansallisella tasolla ole. Disinformaation sääntely on haasteellista, koska sen torjumisen ja sananvapauden välinen suhde on jännitteinen. Oikeudelliset sääntelymahdollisuudet jäävät kuitenkin suppeaksi, jos sääntelyssä ei oteta huomioon perusoikeusrajoitusten mahdollisuutta.
Euroopan unionin tasolla disinformaation torjumisen keinovalikoimaa on kehitetty viime vuosina. Kulmakivenä keinovalikoimassa toimivat disinformaation vastaiset käytännesäännöt, joiden oikeudellista velvoittavuutta on pyritty vahvistamaan integroimalla käytännesäännöt digipalvelusäädöksen soveltamisalaan. EU:ssa on tunnistettu disinformaation ylikansallinen luonne, ja käytännesääntöihin perustuvat vastatoimet keskittyvätkin kansainvälisen digitaalisen ympäristön sääntelyyn.
Disinformaatio on monin eri tavoin toteutettavaa, valheellisen tiedon levittämistä ja tiettyä narratiivia tukevaa toimintaa, jonka pyrkimyksenä on epäluottamuksen synnyttäminen viranomaisinstituutioita kohtaan. Toiminnassa keskeistä on myös tavoite yhteiskunnallisen polarisaation vahvistamisesta ja yleisen mielipiteen hajottamisesta.
Tutkimusmetodi on lainopillinen. Tutkimuksesta käy ilmi, että kansallisella tasolla oikeudellinen keinovalikoima keskittyy disinformaation pyrkimyksiä ennaltaehkäiseviin toimiin. Kansan medianlukutaidon vahvistaminen sekä demokratian ja oikeusvaltion ylläpitäminen korostuu viranomaisisten vastatoimissa. Nimenomaista disinformaatiota koskevaa lainsäädäntöä ei kansallisella tasolla ole. Disinformaation sääntely on haasteellista, koska sen torjumisen ja sananvapauden välinen suhde on jännitteinen. Oikeudelliset sääntelymahdollisuudet jäävät kuitenkin suppeaksi, jos sääntelyssä ei oteta huomioon perusoikeusrajoitusten mahdollisuutta.
Euroopan unionin tasolla disinformaation torjumisen keinovalikoimaa on kehitetty viime vuosina. Kulmakivenä keinovalikoimassa toimivat disinformaation vastaiset käytännesäännöt, joiden oikeudellista velvoittavuutta on pyritty vahvistamaan integroimalla käytännesäännöt digipalvelusäädöksen soveltamisalaan. EU:ssa on tunnistettu disinformaation ylikansallinen luonne, ja käytännesääntöihin perustuvat vastatoimet keskittyvätkin kansainvälisen digitaalisen ympäristön sääntelyyn.