Työperäisen ihmiskaupan ja sen lähirikosten rajamaastossa : työperäisen ihmiskaupan tunnistamisen rikosoikeudelliset haasteet
Leinonen, Heini (2025-05-26)
Työperäisen ihmiskaupan ja sen lähirikosten rajamaastossa : työperäisen ihmiskaupan tunnistamisen rikosoikeudelliset haasteet
(26.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060358990
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060358990
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on työperäisen ihmiskaupan ja sen lähirikosten välinen rajanveto ja siihen liittyvät ongelmat. Tarkasteltava aihe liittyy jatkuvasti muuttuvan ja muuntautuvan työperäisen ihmiskaupan tunnistamisen haasteisiin. Työssä tarkastellaan puhtaan rikosoikeudellisen näkökulman lisäksi rajanvedon vaikutusta uhrien oikeusturvan toteutumiseen ja näin edelleen ihmiskaupan tunnistamiseen.
Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella työperäisen ihmiskaupan ja sen lähirikosten, erityisesti törkeän kiskonnan, välistä rajanvetoa ja arvioida sen toimivuutta kokonaisvaltaisesti. Tutkimusmenetelmänä hyödynnetään lainopillista metodia, sillä tutkielmassa pyritään selvittämään nykyisten rikostunnusmerkistöjen riittävyyttä työperäisen ihmiskaupan tunnistamisessa. Lähdeaineisto koostuu pääasiallisesti kotimaisesta lainsäädännöstä ja sen valmisteluaineistosta, kansainvälisistä sopimuksista, oikeuskirjallisuudesta sekä eri toimijoiden laatimista selvityksistä ja tutkimuksista.
Tutkielmassa korostuu rajanvedon ongelmien moninaisuus. Suomen lainsäädännössä pakkotyön käsitteen avoimeksi jäävä määritelmä ja useat kansainväliset sopimukset sekä ohjeistukset eivät koosta riittävän tarkkaa määritelmää pakkotyöstä. Lisäksi rikostunnusmerkistöissä esiintyy erityisesti psykologisen kontrollin osalta päällekkäisyyksiä, mikä vaikeuttaa lainsoveltajan tehtävää tarpeenmukaisen säännöksen valinnasta. Pitkälti näiden haasteiden vuoksi oikeuskäytännöstä ilmenee epäjohdonmukaisuutta ja epävarmuutta säännösten soveltamisessa työperäisen ihmiskaupan sekä sen lähirikosten välillä.
Tutkielmassa arvioidaan myös Orpon hallitusohjelmassa esitettyjen uusien kiskonnan kriminalisointien käyttökelpoisuutta. Johtopäätöksissä ehdotetaan kuitenkin uusien kriminalisointien sijaan selkeyttämään nykyisten säännösten käytön oikeustilaa, esimerkiksi vahvistamalla törkeän kiskonnan soveltamista niissä tapauksissa, joissa ihmiskaupan tunnusmerkistö ei täyty. Piilorikollisuuden luonteen omaavan ihmiskaupan tunnistamista voidaan kehittää, mutta se vaatii resursseja niin rajamaaston ongelmien tutkimiseen kuin rikosprosessin toimijoiden koulutukseenkin.
Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella työperäisen ihmiskaupan ja sen lähirikosten, erityisesti törkeän kiskonnan, välistä rajanvetoa ja arvioida sen toimivuutta kokonaisvaltaisesti. Tutkimusmenetelmänä hyödynnetään lainopillista metodia, sillä tutkielmassa pyritään selvittämään nykyisten rikostunnusmerkistöjen riittävyyttä työperäisen ihmiskaupan tunnistamisessa. Lähdeaineisto koostuu pääasiallisesti kotimaisesta lainsäädännöstä ja sen valmisteluaineistosta, kansainvälisistä sopimuksista, oikeuskirjallisuudesta sekä eri toimijoiden laatimista selvityksistä ja tutkimuksista.
Tutkielmassa korostuu rajanvedon ongelmien moninaisuus. Suomen lainsäädännössä pakkotyön käsitteen avoimeksi jäävä määritelmä ja useat kansainväliset sopimukset sekä ohjeistukset eivät koosta riittävän tarkkaa määritelmää pakkotyöstä. Lisäksi rikostunnusmerkistöissä esiintyy erityisesti psykologisen kontrollin osalta päällekkäisyyksiä, mikä vaikeuttaa lainsoveltajan tehtävää tarpeenmukaisen säännöksen valinnasta. Pitkälti näiden haasteiden vuoksi oikeuskäytännöstä ilmenee epäjohdonmukaisuutta ja epävarmuutta säännösten soveltamisessa työperäisen ihmiskaupan sekä sen lähirikosten välillä.
Tutkielmassa arvioidaan myös Orpon hallitusohjelmassa esitettyjen uusien kiskonnan kriminalisointien käyttökelpoisuutta. Johtopäätöksissä ehdotetaan kuitenkin uusien kriminalisointien sijaan selkeyttämään nykyisten säännösten käytön oikeustilaa, esimerkiksi vahvistamalla törkeän kiskonnan soveltamista niissä tapauksissa, joissa ihmiskaupan tunnusmerkistö ei täyty. Piilorikollisuuden luonteen omaavan ihmiskaupan tunnistamista voidaan kehittää, mutta se vaatii resursseja niin rajamaaston ongelmien tutkimiseen kuin rikosprosessin toimijoiden koulutukseenkin.