”Tämä komppania ei tarvitse päällikökseen mitään majuria, vaan hullujenhuoneen johtajan” : Rauhanturvaajien toimintakyvyn käsittely 1980–90-luvuilla Sinibaretti-lehdessä Total Force Fitness -paradigman viitekehyksessä

Abstract

Rauhanturvaaminen on luonteeltaan monitahoista ja kokonaisvaltaista toimintaa, joka määrittää rauhanturvaajien arkea laajasti joka elämänalueella. Kandidaatintutkielman tavoitteena on tarkastella rauhanturvaajien kokemuksia 1980–90-luvuilta, peilaten niitä järjestelmällisesti sotilaallisen toimintakyvyn tutkimuksen teoriaan. Tutkielmassa tarkastellaan Suomen Sinibarettiliiton (nyk. Suomen Rauhanturvaajaliitto) julkaiseman Sinibaretti-lehden kuvauksia rauhanturvaajan toimintakyvystä 1980–90-luvuilla Yhdysvaltain armeijan Total Force Fitness (TFF)-paradigman mukaisessa viitekehyksessä. Sen menetelmä on laadullinen teorialähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimuksen analyysityössä sovelletaan laadullista sisällönanalyysia käytännössä tarkastelemalla vuosien 1980–1998 välillä julkaistuja Sinibaretti-lehtien vuosikertoja parillisten vuosikertojen osalta, etsimällä lehdissä esiintyneet johonkin TFF-paradigman osa-alueeseen viittaavat artikkelit ja luokittelemalla ne NVivo-ohjelmistossa TFF-paradigman mukaisiin luokkiin. Viittaus TFF:n osa-alueeseen voi olla joko suora, mutta myös epäsuora ‒ moni paradigman mukainen toimintakyvyn osa-alue kytkeytyy osaltaan myös muihin osa-alueisiin, esimerkiksi sotilaan taloudelliset huolet voivat aiheuttaa sekä työperäistä stressiä operaatiossa kuin myös heijastua sotilaan sosiaalisiin suhteisiin esimerkiksi oman perheen toimeentulon kautta. Tutkielman tulosten perusteella vaikuttaisi siltä, että Sinibaretti-lehdessä korostuvia toimintakyvyn Total Force Fitness (TFF)-paradigman mukaisia osa-alueita ovat esiintyneisyysjärjestyksessä käyttäytymyksellinen ja työperäinen, sosiaalinen, lääketieteellinen ja ympäristöllinen sekä henkinen toimintakyky. Havaintojen perusteella 1980- ja-90-lukujen välillä ei vaikuttanut olevan merkittävää eroa sen suhteen, miten erilaiset toimintakyvyn osa-alueet korostuivat lehden artikkeleissa. Havainto kenties viestii rauhanturvaamisen kokemuksen perusolemuksen jonkinasteisesta pysyvyydestä. Toinen keskeinen ajallinen havainto liittyy rauhanturvaamisen kokemusta sivuavien artikkelien lukumäärän merkittävään kasvuun vuodesta 1994 alkaen. Rauhanturvaaminen 1980- ja 90-luvuilla näyttäytyy Sinibaretti-lehden ja toimintakyvyn teorian valossa kaiken kaikkiaan hyvin monipuolisena kokemuksena. Se kattaa niin rauhanturvaajien psyykkisesti ja henkisesti haastavan navigoinnin epävarmoissa ja vihamielisissä toimintaympäristöissä kuin myös heidän pohdintansa rauhanturvaoperaatioiden merkityksestä ylipäätään. Myös sosiaalisen yhteisön tuottama tuki ja turva kuin myös sisäiset ristiriidat ja simputtamistapauksetkin vaikuttaisivat määrittävän osaltaan rauhanturvaajien operaatioissa kokemaa kokemusta. Sosiaaliseen vuorovaikutukseen (sis. palvelustoverien ohella myös perheen ja ystävät) liittyviin ilon- ja stressinaiheisiin liittyy myös tuolloin vuosikymmeniä jatkunut keskustelu rauhanturvaajien työsuhdeturvasta ja palkkatasosta, joka heijastuu 1990-luvulla etenkin ammattisotilaiden osalta huolena heidän lukumääränsä riittävyydestä rauhanturvaoperaatioita varten. Huolimatta äsken mainituista luonteeltaan psyykkisistä, henkisistä ja sosiaalisista tekijöistä, aineistosta hahmottuu myös luonteeltaan kenties hieman materiaalisempia tekijöitä, jotka kytkeytyvät usein fyysiseen, lääketieteelliseen ja ravitsemukselliseen toimintakykyyn.