”Hän ei ole mikään Walker” : Reaktiot Jonathan Pollardin vakoiluskandaaliin ja niiden vaikutus USA–Israel–tiedusteluyhteistyöhön Yhdysvalloissa vuosina 1985–1987
Taipale, Johannes (2025-05-27)
”Hän ei ole mikään Walker” : Reaktiot Jonathan Pollardin vakoiluskandaaliin ja niiden vaikutus USA–Israel–tiedusteluyhteistyöhön Yhdysvalloissa vuosina 1985–1987
(27.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060460354
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060460354
Tiivistelmä
Yhdysvaltain laivaston tiedustelun analyytikko Jonathan Jay Pollard pidätettiin 21. marraskuuta 1985 Israelin suurlähetystön edustalta. Pollard oli pyrkinyt saamaan itselleen ja perheelleen turvapaikan Israelista, mutta Israelin suurlähetystö oli poistanut hänet alueelta, minkä seurauksena FBI-agentit pidättivät hänet suurlähetystön pihasta. Pollard oli vakoillut Israelin puolesta kesästä 1984 saakka. Pidätystä seurasi vuosia kestävät selvittelyt, joiden aikana suhtautuminen Pollardiin yksilönä sekä Yhdysvaltojen ja Israelin väliseen liittolaissuhteeseen muuttui huomattavasti. Tässä tutkimuksessa tarkastelen, kuinka Pollardin vakoilua seuranneeseen vakoiluskandaaliin reagoitiin Yhdysvaltain mediassa ja hallinnossa. Reaktioiden perusteella analysoin, kuinka skandaali vaikutti Yhdysvaltojen ja Israelin välisen tiedusteluyhteistyön kehitykseen.
Tutkimusmenetelmällisesti toteutan tämän käyttäen diskurssianalyysia irrottaakseni tiedusteluyhteistyön kehitykselle sekä tapauksen kokonaisvaltaiselle selittämiselle relevantit lausunnot Yhdysvaltojen mediasta ja hallinnosta. Irrotan mediassa esiintyvistä reaktioista relevantteja lausuntoja ja asetan ne Barbie Zelizerin hyvä vakooja paha vakooja -asetelmaan, minkä avulla mallinnan reaktioiden kehityskulkua. Näiden kokonaisuudesta irrotettujen lausuntojen avulla analysoin, miten tapaus vaikutti Yhdysvaltojen ja Israelin välisen tiedusteluyhteistyön kehitykseen Björn Fägerstenin tiedusteluyhteistyön kehitystä käsittelevän teoreettisen mallin mukaan. Analysoin suhteen kehitystä Fägerstenin mallin mukaan enkä todellisen kehityksen perusteella, sillä Israelin ja Yhdysvaltojen väliset tiedusteluasiakirjat ovat edelleen pääasiassa salaisia tältä ajalta.
Hallinnon reaktiot rakentuivat reaalipoliittisen kehyksen sisällä, minkä myötä sen kanta pysyi varsin johdonmukaisena. Median reaktiot puolestaan muuttuivat skandaalin edetessä lisätietojen selvitessä ja yleisen mielipiteen muodostuessa. Hallinnon ja median reaktioissa oli huomattavia eroja läpi skandaalin, mitkä heijastavat näiden toimijoiden eri tavoitteita sekä niiden merkittäviä eroja toimijoina. Lisäksi hallinnon julkinen linja oli varsin varovainen ja sovitteleva, kun taas media uskalsi käyttää ajoittain hyvinkin räikeää kieltä reaktioissaan.
Skandaali synnytti merkittäviä negatiivisia paineita tiedusteluyhteistyön kehitystä kohtaan, mitkä vaikuttivat tiedusteluyhteistyön kehitykseen supistavasti. Toisaalta tiedusteluyhteistyötä tuki useat merkittävät tekijät, jotka puolestaan vastustivat yhteistyön supistumista. Pollardin aiheuttaman vakoiluskandaalin vaikutukset olivat huomattavia ja siihen reagoitiin vahvasti. Kuitenkin geopoliittiset realiteetit sekä maiden välinen vahva suhde vaikuttivat liennyttävästi skandaaliin reagointiin sekä maiden välisen suhteen kehitykseen vuosina 1985–1987.
Tutkimusmenetelmällisesti toteutan tämän käyttäen diskurssianalyysia irrottaakseni tiedusteluyhteistyön kehitykselle sekä tapauksen kokonaisvaltaiselle selittämiselle relevantit lausunnot Yhdysvaltojen mediasta ja hallinnosta. Irrotan mediassa esiintyvistä reaktioista relevantteja lausuntoja ja asetan ne Barbie Zelizerin hyvä vakooja paha vakooja -asetelmaan, minkä avulla mallinnan reaktioiden kehityskulkua. Näiden kokonaisuudesta irrotettujen lausuntojen avulla analysoin, miten tapaus vaikutti Yhdysvaltojen ja Israelin välisen tiedusteluyhteistyön kehitykseen Björn Fägerstenin tiedusteluyhteistyön kehitystä käsittelevän teoreettisen mallin mukaan. Analysoin suhteen kehitystä Fägerstenin mallin mukaan enkä todellisen kehityksen perusteella, sillä Israelin ja Yhdysvaltojen väliset tiedusteluasiakirjat ovat edelleen pääasiassa salaisia tältä ajalta.
Hallinnon reaktiot rakentuivat reaalipoliittisen kehyksen sisällä, minkä myötä sen kanta pysyi varsin johdonmukaisena. Median reaktiot puolestaan muuttuivat skandaalin edetessä lisätietojen selvitessä ja yleisen mielipiteen muodostuessa. Hallinnon ja median reaktioissa oli huomattavia eroja läpi skandaalin, mitkä heijastavat näiden toimijoiden eri tavoitteita sekä niiden merkittäviä eroja toimijoina. Lisäksi hallinnon julkinen linja oli varsin varovainen ja sovitteleva, kun taas media uskalsi käyttää ajoittain hyvinkin räikeää kieltä reaktioissaan.
Skandaali synnytti merkittäviä negatiivisia paineita tiedusteluyhteistyön kehitystä kohtaan, mitkä vaikuttivat tiedusteluyhteistyön kehitykseen supistavasti. Toisaalta tiedusteluyhteistyötä tuki useat merkittävät tekijät, jotka puolestaan vastustivat yhteistyön supistumista. Pollardin aiheuttaman vakoiluskandaalin vaikutukset olivat huomattavia ja siihen reagoitiin vahvasti. Kuitenkin geopoliittiset realiteetit sekä maiden välinen vahva suhde vaikuttivat liennyttävästi skandaaliin reagointiin sekä maiden välisen suhteen kehitykseen vuosina 1985–1987.