Muotoutuva ympäristöaate ja uusi politiikan kenttä : ympäristökysymys sosiaalidemokraattien silmin 1982–1989
Ilmonen, Nea (2025-05-27)
Muotoutuva ympäristöaate ja uusi politiikan kenttä : ympäristökysymys sosiaalidemokraattien silmin 1982–1989
Ilmonen, Nea
(27.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060560934
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060560934
Tiivistelmä
Tutkielmassa analysoidaan sosialidemokraattisen puolueen (SDP) sekä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön (SAK) alaisten ammattijärjestöjen suhtautumista ympäristöpolitiikkaan 1980-luvulla. Tutkielmani pääpaino on erityisesti puoluepoliittisten sosialidemokraattien tutkimuksessa, mutta olen sisällyttänyt kattavamman kuvan luomiseksi myös ammatillisen sosialidemokratian näkökulmaa osaksi analyysiani. Menetelmällisesti tutkimus on toteutettu käyttäen historiantutkimuksellista laadullista analyysia. Aineistona on hyödynnetty SDP:n eduskuntaryhmän kokousten pöytäkirjoja, SDP:n ja SAK:n ympäristöpoliittisten työryhmien pöytäkirjoja ja muita asiakirjoja sekä ensimmäisen ympäristöministerin Matti Ahteen henkilöarkiston asiakirjoja. Olen pyrkinyt hahmottamaan aineistoista tutkimuskohteiden suhdetta ympäristöteemaan ideologisina kysymyksinä sekä osana poliittista strategiaa. Lisäksi olen tarkastellut aineistojen pohjalta ilmennyttä toimijakentän kuvaa, ympäristöpolitiikalle annettuja perusteluja sekä sen haasteita tai ristiriitoja.
SDP:n sisällä ympäristöteemoilla profiloitumisen katsottiin edesauttavan vaikutusvallan lisäämistä puoluekentällä erityisesti suhteessa keskustapuolueeseen. Se oli myös tapa vedota nuoriin äänestäjiin, joilla nähtiin olevan uudenlaisia vaatimuksia politiikan monille ulottuvuuksille niin sisältöjen kuin konkreettisen toimintakulttuurin ja ajettujen arvojen osalta. Luokkapohjaisen identiteetin merkityksen väheneminen, konsensuspuolueen asema ja vihreän liikkeen ja ympäristöaktivismin tuoma kilpailullinen uhka edistivät ympäristöpolitiikan omaksumista SDP:ssä.
Uusien teemojen integroiminen ei kuitenkaan ollut itsestään selvää, sillä erityisesti perinteiseen työväenluokan intressipolitiikkaan vetoavan poliittisen retoriikan eturistiriidat ympäristönsuojelullisissa kysymyksissä herättivät jonkin verran puolueen sisäisiä konflikteja. Ympäristökysymykset asetettiin herkästi vastakkain talous-, teollisuus-, työllisyys-, energia- ja aluepolitiikan kanssa. Kuitenkin puolueen johdon linja oli 1980-luvun aikana ympäristöpolitiikan aktiiviseen harjoittamiseen myönteisesti suhtautuvaa, ja ekologisten näkökulmien edistäminen alkoi vakiintua yhdeksi retoriseksi normiksi.
SDP:n sisällä ympäristöteemoilla profiloitumisen katsottiin edesauttavan vaikutusvallan lisäämistä puoluekentällä erityisesti suhteessa keskustapuolueeseen. Se oli myös tapa vedota nuoriin äänestäjiin, joilla nähtiin olevan uudenlaisia vaatimuksia politiikan monille ulottuvuuksille niin sisältöjen kuin konkreettisen toimintakulttuurin ja ajettujen arvojen osalta. Luokkapohjaisen identiteetin merkityksen väheneminen, konsensuspuolueen asema ja vihreän liikkeen ja ympäristöaktivismin tuoma kilpailullinen uhka edistivät ympäristöpolitiikan omaksumista SDP:ssä.
Uusien teemojen integroiminen ei kuitenkaan ollut itsestään selvää, sillä erityisesti perinteiseen työväenluokan intressipolitiikkaan vetoavan poliittisen retoriikan eturistiriidat ympäristönsuojelullisissa kysymyksissä herättivät jonkin verran puolueen sisäisiä konflikteja. Ympäristökysymykset asetettiin herkästi vastakkain talous-, teollisuus-, työllisyys-, energia- ja aluepolitiikan kanssa. Kuitenkin puolueen johdon linja oli 1980-luvun aikana ympäristöpolitiikan aktiiviseen harjoittamiseen myönteisesti suhtautuvaa, ja ekologisten näkökulmien edistäminen alkoi vakiintua yhdeksi retoriseksi normiksi.