Makrofagit syöpäkasvaimen mikroympäristössä
Kilpinen, Kusti (2025-05-30)
Makrofagit syöpäkasvaimen mikroympäristössä
(30.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060963454
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060963454
Tiivistelmä
Syöpä on yksi yleisimmistä kuolinsyistä maailmanlaajuisesti, ja sen esiintyvyys kasvaa jatkuvasti väestön ikääntyessä. Syöpäkasvain ei kehity erillään muusta ympäristöstä, vaan sillä on jatkuva vuorovaikutus ympäröivien solujen kanssa. Nämä vuorovaikutukset muokkaavat toistensa ominaisuuksia ja tukevat kasvaimen selviytymistä. Kasvaimen mikroympäristön solut, kuten kasvainassosioidut makrofagit (TAM) ovat tässä kehityskulussa keskeisiä ja tarjoavat kiinnostavan kohteen tulevaisuuden syöpähoitoihin.
Makrofagit ovat synnynnäisen immuunijärjestelmän keskeisiä soluja, jotka osallistuvat patogeenien eliminointiin, solujätteen poistamiseen, tulehdusreaktioiden säätelyyn, kudosvaurioiden korjaamiseen sekä antigeenien esittelyyn T-soluille. Ne mukautuvat mikroympäristönsä signaaleihin ja polarisoituvat joko tulehdusta edistäviksi M1- tai tulehdusta vaimentaviksi M2-soluiksi. Käsitteet M1 ja M2 kuvaavat makrofagien kahta ääripäätä polarisaatiojatkumolla. Todellisuudessa makrofagien ilmiasu on jotain näiden kahden väliltä. Polarisaatio tapahtuu Th1- ja Th2-auttaja-T- solujen erittämien sytokiinien ohjaamana. Th1-soluista peräisin oleva interferoni-γ aktivoi M1-makrofageja, kun taas Th2-soluista erittyvät interleukiini 4 ja interleukiini 13 ohjaavat makrofageja M2-fenotyyppiin.
TAMit ovat kasvaimen mikroympäristön muokkaamia makrofageja, joiden toiminta eroaa terveissä kudoksissa esiintyvistä makrofageista. TAMit ilmentävät usein immunosuppressiivista, M2-kaltaista fenotyyppiä. Ne tukevat angiogeneesiä, soluväliaineen hajotusta, kasvaimen invaasiota ja metastaasien muodostumista sekä heikentävät T-soluvälitteistä immuunivastetta. Kasvaimen mikroympäristö muokkaa myös TAMien metaboliaa, mikä entisestään edesauttaa syöpäsolujen kykyä piiloutua immuunivasteilta.
TAMien kliininen merkitys perustuu niiden keskeiseen rooliin kasvaimen mikroympäristössä ja niihin on kohdistettu useita immunoterapioita. CSF1R- estäjät pyrkivät vähentämään TAMien määrää, kun taas PD-1/PD-L1-estäjät tähtäävät fagosytoosikyvyn palauttamiseen. Haasteena on kuitenkin kasvaimen kyky kompensoida TAM-populaation vähenemistä muiden immunosuppressiivisten solujen, kuten myelooisten suppressorisolujen avulla. Makrofagien uudelleenohjelmointi-immunoterapia tarjoaa uuden hoitokeinon. Niiden tavoitteena on muuntaa TAMien fenotyyppiä kasvainta torjuvaksi, esimerkiksi lisäämällä makrofagien fagosytoosikykyä, antigeenien esittelyä ja T-soluvälitteistä immuunivastetta. Vaikka monoterapioiden tulokset ovat olleet toistaiseksi vaatimattomia, yhdistelmähoidot ja tarkempi TAM-alatyyppien kohdentaminen tarjoavat lupaavia näkymiä tehokkaampien hoitostrategioiden kehittämiseksi.
Makrofagit ovat synnynnäisen immuunijärjestelmän keskeisiä soluja, jotka osallistuvat patogeenien eliminointiin, solujätteen poistamiseen, tulehdusreaktioiden säätelyyn, kudosvaurioiden korjaamiseen sekä antigeenien esittelyyn T-soluille. Ne mukautuvat mikroympäristönsä signaaleihin ja polarisoituvat joko tulehdusta edistäviksi M1- tai tulehdusta vaimentaviksi M2-soluiksi. Käsitteet M1 ja M2 kuvaavat makrofagien kahta ääripäätä polarisaatiojatkumolla. Todellisuudessa makrofagien ilmiasu on jotain näiden kahden väliltä. Polarisaatio tapahtuu Th1- ja Th2-auttaja-T- solujen erittämien sytokiinien ohjaamana. Th1-soluista peräisin oleva interferoni-γ aktivoi M1-makrofageja, kun taas Th2-soluista erittyvät interleukiini 4 ja interleukiini 13 ohjaavat makrofageja M2-fenotyyppiin.
TAMit ovat kasvaimen mikroympäristön muokkaamia makrofageja, joiden toiminta eroaa terveissä kudoksissa esiintyvistä makrofageista. TAMit ilmentävät usein immunosuppressiivista, M2-kaltaista fenotyyppiä. Ne tukevat angiogeneesiä, soluväliaineen hajotusta, kasvaimen invaasiota ja metastaasien muodostumista sekä heikentävät T-soluvälitteistä immuunivastetta. Kasvaimen mikroympäristö muokkaa myös TAMien metaboliaa, mikä entisestään edesauttaa syöpäsolujen kykyä piiloutua immuunivasteilta.
TAMien kliininen merkitys perustuu niiden keskeiseen rooliin kasvaimen mikroympäristössä ja niihin on kohdistettu useita immunoterapioita. CSF1R- estäjät pyrkivät vähentämään TAMien määrää, kun taas PD-1/PD-L1-estäjät tähtäävät fagosytoosikyvyn palauttamiseen. Haasteena on kuitenkin kasvaimen kyky kompensoida TAM-populaation vähenemistä muiden immunosuppressiivisten solujen, kuten myelooisten suppressorisolujen avulla. Makrofagien uudelleenohjelmointi-immunoterapia tarjoaa uuden hoitokeinon. Niiden tavoitteena on muuntaa TAMien fenotyyppiä kasvainta torjuvaksi, esimerkiksi lisäämällä makrofagien fagosytoosikykyä, antigeenien esittelyä ja T-soluvälitteistä immuunivastetta. Vaikka monoterapioiden tulokset ovat olleet toistaiseksi vaatimattomia, yhdistelmähoidot ja tarkempi TAM-alatyyppien kohdentaminen tarjoavat lupaavia näkymiä tehokkaampien hoitostrategioiden kehittämiseksi.