Valtion lunastusoikeus luonnonsuojelusyistä
Rasku, Emmi (2025-06-03)
Valtion lunastusoikeus luonnonsuojelusyistä
Rasku, Emmi
(03.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061065016
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061065016
Tiivistelmä
Valtion oikeus lunastaa maa-alueita luonnonsuojelutarkoituksessa rajoittaa yksityistä omaisuudensuojaa, mutta kyseessä on Suomessa tiukasti säännelty menettely, joka nojaa yleisen edun periaatteeseen ja edellyttää useiden oikeudellisten kriteerien täyttymistä. Lunastustoimi tulee kyseeseen vasta, kun luonnonsuojelun tavoitteita ei voida saavuttaa vapaaehtoisin järjestelyin, kuten suojelusopimuksin. Tällöin lunastus nähdään viimesijaisena keinona turvata erityisen arvokkaita luontokohteita. Vaikka lainsäädäntö takaa maanomistajalle täyden taloudellisen korvauksen, merkitsee lunastus silti huomattavaa puuttumista omistajan henkilökohtaiseen oikeusasemaan. Tämä korostaa suhteellisuusperiaatteen keskeistä merkitystä.
Tutkielman tavoitteena on analysoida, miten valtion lunastusoikeus luonnonsuojelun edistämiseksi suhteutuu maanomistajan perustuslailliseen omaisuudensuojaan, sekä tarkastella lunastuslainsäädännön kehityslinjoja ja vireillä olevan hallituksen esityksen (HE 218/2024) vaikutuksia lunastusmenettelyyn ja korvausoikeuksiin.
Hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset lunastuslain korvausperusteisiin vahvistavat maanomistajien oikeusturvaa, mutta voivat vaikuttaa luonnonsuojelun toteuttamiseen ristiriitaisesti. Korvauksien tason nousu ja markkina-arvon painoarvon kasvu voivat lisätä suojelualueiden hankintakustannuksia, mikä saattaa rajoittaa suojelutoimien laajuutta ilman lisärahoitusta. Toisaalta nämä uudistukset voivat parantaa vapaaehtoisten suojeluratkaisujen houkuttelevuutta ja koettua oikeudenmukaisuutta. Tutkielma osoittaa, että luonnonsuojelun ja omaisuudensuojan välillä on tasapainotettava perusoikeudellinen suhde, ja että lunastuksen hyväksyttävyys edellyttää aina tapauskohtaista arviointia yleisen edun ja yksityisen oikeuden välillä.
Tutkielman tavoitteena on analysoida, miten valtion lunastusoikeus luonnonsuojelun edistämiseksi suhteutuu maanomistajan perustuslailliseen omaisuudensuojaan, sekä tarkastella lunastuslainsäädännön kehityslinjoja ja vireillä olevan hallituksen esityksen (HE 218/2024) vaikutuksia lunastusmenettelyyn ja korvausoikeuksiin.
Hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset lunastuslain korvausperusteisiin vahvistavat maanomistajien oikeusturvaa, mutta voivat vaikuttaa luonnonsuojelun toteuttamiseen ristiriitaisesti. Korvauksien tason nousu ja markkina-arvon painoarvon kasvu voivat lisätä suojelualueiden hankintakustannuksia, mikä saattaa rajoittaa suojelutoimien laajuutta ilman lisärahoitusta. Toisaalta nämä uudistukset voivat parantaa vapaaehtoisten suojeluratkaisujen houkuttelevuutta ja koettua oikeudenmukaisuutta. Tutkielma osoittaa, että luonnonsuojelun ja omaisuudensuojan välillä on tasapainotettava perusoikeudellinen suhde, ja että lunastuksen hyväksyttävyys edellyttää aina tapauskohtaista arviointia yleisen edun ja yksityisen oikeuden välillä.