Hyppää sisältöön
    • Suomeksi
    • In English
  • Suomeksi
  • In English
  • Kirjaudu
Näytä aineisto 
  •   Etusivu
  • 1. Kirjat ja opinnäytteet
  • Kandidaatin tutkielmat (kokotekstit)
  • Näytä aineisto
  •   Etusivu
  • 1. Kirjat ja opinnäytteet
  • Kandidaatin tutkielmat (kokotekstit)
  • Näytä aineisto
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.

Monoklonaalisten vasta-aineiden aggregaatio ja sen mittausmenetelmät

Närhi, Jenni (2025-06-02)

Monoklonaalisten vasta-aineiden aggregaatio ja sen mittausmenetelmät

Närhi, Jenni
(02.06.2025)
Katso/Avaa
narhi_jenni_opinnayte.pdf (815.2Kb)
Lataukset: 

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061064172
Tiivistelmä
Monoklonaaliset vasta-aineet (mAb:t) ovat yleistyneet huomattavasti nykylääketieteessä, ja niitä kehitetään jatkuvasti lisää. Ne ovat laboratoriossa tuotettuja proteiineja, jotka koostuvat kahdesta raskaasta ja kahdesta kevyestä polypeptidiketjusta. Vasta-aineiden erityispiirteenä on tarkka antigeenikohtien tunnistus, mikä mahdollistaa erittäin spesifiset hoitomuodot.
Monoklonaalisilla vasta-aineilla on taipumus aggregoitua, jolloin osittain vääränlaskostuneet osat voivat yhdistyä epätoivotulla tavalla muodostaen suurempia komplekseja. Tämä voi johtaa vasta-aineen toimimattomuuteen ja haitallisiin immuunireaktioihin potilailla. Aggregoitumiseen vaikuttavat sekä sisäiset tekijät, kuten valmistusprosessit, että ulkoiset tekijät, kuten käsittely- ja säilytysolosuhteet. Aggregoituminen heikentää lääkeaineiden laatua, turvallisuutta ja tehoa, minkä vuoksi sen hallinta on keskeinen haaste monoklonaalisten vasta-aineiden kehityksessä.
Aggregaation havaitsemiseen on kehitetty useita mittausmenetelmiä. Valonsirontamenetelmät (DLS, SLS) mittaavat aggregaattien kokoa ja jakautumista. Spektroskooppiset menetelmät (FTIR, UV-Vis, fluoresenssispektroskopia) paljastavat aggregaattien rakenteelliset muutokset ja molekyylien vuorovaikutukset. Kokoerottelukromatografia (SEC) erottelee aggregaatit molekyylimassan perusteella. Atomivoimamikroskopia (AFM) mahdollistaa aggregaattien visuaalisen havaitsemisen nanometritasolla. Nämä menetelmät tarjoavat monipuoliset työkalut aggregaation tutkimiseen ja hallintaan, mikä on keskeistä monoklonaalisten vasta-aineiden turvallisuuden ja tehon varmistamisessa.
Kokoelmat
  • Kandidaatin tutkielmat (kokotekstit) [1760]

Turun yliopiston kirjasto | Turun yliopisto
julkaisut@utu.fi | Tietosuoja | Saavutettavuusseloste
 

 

Tämä kokoelma

JulkaisuajatTekijätNimekkeetAsiasanatTiedekuntaLaitosOppiaineYhteisöt ja kokoelmat

Omat tiedot

Kirjaudu sisäänRekisteröidy

Turun yliopiston kirjasto | Turun yliopisto
julkaisut@utu.fi | Tietosuoja | Saavutettavuusseloste