Implisiittinen ja eksplisiittinen oppiminen vieraan äänteen kategorian havaitsemisessa

Abstract

Tutkijat ovat pitkään olleet kiinnostuneita eksplisiittisen ja implisiittisen oppimisen vaikutuksesta vieraan äänteen havainnointiin. Aikaisempien näkemysten mukaan vieraan kielen eksplisiittinen oppiminen on aikuisuudessa tehokkaampaa kuin implisiittinen oppiminen, joka taas on lapsuudessa pääkeino kielen oppimiseen. Tästä on kuitenkin ristiriitaista näyttöä ja nykytutkimuksissa on havaittu, että implisiittinen oppiminen voi olla tehokas oppimiskeino myös aikuisilla. Tässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa tutkimme implisiittisen ja eksplisiittisen oppimisen vaikutuksia vieraan äänteen kategorian havaitsemiseen. Lisäksi vertailemme oppimismenetelmien välisiä eroja. Tarkastelemme tuloksia implisiittisen ja eksplisiittisen oppimisen taustalla olevien prosessien kautta, ja pohdimme lisäksi, miten niitä voidaan hyödyntää yhä paremmin logopedisessä kuntoutuksessa. Puheen havaitsemista tarkastelemme kahden keskeisen teorian, herkkyyskausiteorian ja uudistetun puheen oppimismallin, kautta. Haimme tähän systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen aineistoa PubMed- tietokannasta. Valitsimme katsaukseen suomen- ja englanninkieliset vertaisarvioidut tieteelliset julkaisut. Sisällytimme katsaukseen tutkimuksia, jotka tutkivat joko implisiittistä tai eksplisiittistä oppimista tai vertailivat niitä keskenään. Tutkittavat olivat pääosin aikuisia, yhtä tutkimusta lukuun ottamatta, jossa vertailtiin aikuisia ja lapsia keskenään. Tämän katsauksen tulokset osoittavat, että implisiittinen ja eksplisiittinen oppiminen ovat tehokkaita menetelmiä vieraan äänteen kategorian havaitsemiseen. Tuloksiemme perusteella emme kuitenkaan voi tehdä suoraa vertailua menetelmien tehokkuudesta, sillä harjoitusmenetelmät ovat keskenään hyvin erilaisia. Saimme kuitenkin näyttöä, että implisiittinen oppiminen on vähintään yhtä tehokasta kuin eksplisiittinen oppiminen, joidenkin tutkimusten mukaan jopa tehokkaampaa. Lisäksi emme voi tehdä johtopäätöksiä oppimismenetelmien taustalla olevista prosesseista, sillä tulokset eivät osoittaneet kumpaakaan oppimismenetelmää toista tehokkaammaksi. Tämän perusteella emme pysty toteamaan kumpaakaan puheen havaitsemisen teoriaa toista todenmukaisemmaksi. Tämä viittaa siihen, että teoriat eivät yksinään selitä täysin puheen havaitsemisen taustalla olevia prosesseja. Tulosten perusteella pohdimme myös erilaisia keinoja, miten etenkin implisiittistä oppimista voidaan hyödyntää logopedisessä kuntoutuksessa.