Alustan ylläpitäjän avunantovastuun rajat huumausainerikoksessa
Mynttinen, Noora (2025-06-08)
Alustan ylläpitäjän avunantovastuun rajat huumausainerikoksessa
(08.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061267214
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061267214
Tiivistelmä
Huumausaineiden kaupankäynti on siirtynyt sähköiseen ympäristöön ja erilaisille alustoille. Ilmiön myötä on tullut tarpeelliseksi tarkastella alustan ylläpitäjän rikosoikeudellista vastuuta alustalla tehtävistä huumausainerikoksista. Korkeimman oikeuden arvioitavaksi ilmiö tulikin ensimmäisen kerran tapauksessa KKO 2022:11, kun Tor-verkkoon perustetun keskustelupalstan ylläpitäjä oli aktiivisesti parantanut palstan toimivuutta vastaamaan palstalla käydyn huumausainekaupan tarpeita. Merkityksellistä ratkaisussa oli, että korkein oikeus tuomitsi ylläpitäjän tekijänä törkeästä huumausainerikoksesta eikä alempien oikeusasteiden tavoin avunannosta palstan kautta tehtyihin huumausainerikoksiin.
Tekijävastuun alaa onkin pidetty huumausainerikoksissa laajana, ja avunantovastuun tarkastelu on jäänyt oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa vähäiseksi. Näin ollen työn tarkoituksena on määrittää alustan ylläpitäjän avunantovastuun rajat huumausainerikoksessa. Työssä selvitetään, millä edellytyksillä huumausaineiden levittämiseen käytetyn alustan ylläpitäjä voi syyllistyä huumausainerikokseen avunantajana. Kysymystä tarkastellaan hyödyntämällä tutkimusmetodina lainoppia, ja työn analyysi pohjautuu perusmuotoisen huumausainerikoksen tunnusmerkistöön ja sen levittämistä koskevaan tekomuotoon.
Työssä tunnistetaan, että ylläpitäjän avunantovastuun syntyminen edellyttää aksessorisuuden, ajallisen yhteyden, kausaalisuuden ja tahallisuuden vaatimuksen täyttymistä. Aksessorisuusvaatimuksen takia ylläpitäjän vastuuaseman syntyminen edellyttää, että pääteko on rangaistava huumausainerikos. Ajallisen yhteyden vaatimus puolestaan rajoittaa avunantamisen ajankohtaa, sillä huumausainerikos täyttyy varsin helposti eikä avunantaminen täyttymishetken jälkeen ole enää mahdollista. Kausaalisuusvaatimus toisaalta sallii monenlaiset avunantamisen tavat, mutta vain riittävän merkitykselliset ja aktiiviset toimet riittävät synnyttämään ylläpitäjälle avunantovastuun. Hyvin keskeiset ja merkittävät toimet tulevat arvioitavaksi puolestaan tekijävastuuna. Lopuksi havaitaan, että tahallisuusvaatimus ei ole aivan matala, sillä ylläpitäjän tulee olla todennäköisyystahallisuuden edellyttämällä tavalla tietoinen huumausainerikoksesta ja oman toimintansa huumausainerikosta edistävästä merkityksestä. Työ kokonaisuudessaan osoittaakin, että alustan ylläpitäjän avunantovastuun soveltamisala huumausainerikoksessa on verrattain kapea.
Tekijävastuun alaa onkin pidetty huumausainerikoksissa laajana, ja avunantovastuun tarkastelu on jäänyt oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa vähäiseksi. Näin ollen työn tarkoituksena on määrittää alustan ylläpitäjän avunantovastuun rajat huumausainerikoksessa. Työssä selvitetään, millä edellytyksillä huumausaineiden levittämiseen käytetyn alustan ylläpitäjä voi syyllistyä huumausainerikokseen avunantajana. Kysymystä tarkastellaan hyödyntämällä tutkimusmetodina lainoppia, ja työn analyysi pohjautuu perusmuotoisen huumausainerikoksen tunnusmerkistöön ja sen levittämistä koskevaan tekomuotoon.
Työssä tunnistetaan, että ylläpitäjän avunantovastuun syntyminen edellyttää aksessorisuuden, ajallisen yhteyden, kausaalisuuden ja tahallisuuden vaatimuksen täyttymistä. Aksessorisuusvaatimuksen takia ylläpitäjän vastuuaseman syntyminen edellyttää, että pääteko on rangaistava huumausainerikos. Ajallisen yhteyden vaatimus puolestaan rajoittaa avunantamisen ajankohtaa, sillä huumausainerikos täyttyy varsin helposti eikä avunantaminen täyttymishetken jälkeen ole enää mahdollista. Kausaalisuusvaatimus toisaalta sallii monenlaiset avunantamisen tavat, mutta vain riittävän merkitykselliset ja aktiiviset toimet riittävät synnyttämään ylläpitäjälle avunantovastuun. Hyvin keskeiset ja merkittävät toimet tulevat arvioitavaksi puolestaan tekijävastuuna. Lopuksi havaitaan, että tahallisuusvaatimus ei ole aivan matala, sillä ylläpitäjän tulee olla todennäköisyystahallisuuden edellyttämällä tavalla tietoinen huumausainerikoksesta ja oman toimintansa huumausainerikosta edistävästä merkityksestä. Työ kokonaisuudessaan osoittaakin, että alustan ylläpitäjän avunantovastuun soveltamisala huumausainerikoksessa on verrattain kapea.