Toimintapelaamisen yhteys visuospatiaaliseen työmuistiin ja tarkkaavaisuuteen
Ilta, Emma; Parkkali, Jenna (2025-06-10)
Toimintapelaamisen yhteys visuospatiaaliseen työmuistiin ja tarkkaavaisuuteen
(10.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061368245
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061368245
Tiivistelmä
Tässä systemaattisessa katsauksessa tarkastelemme toimintapelaamisen yhteyttä visuospatiaaliseen työmuistiin ja tarkkaavaisuuteen. Toimintapelaaminen on suosittu ajanviettotapa ja toimintapeleille tyypillisten pelisisältöjen katsotaan olevan kognitiivisesti kuormittavia. Työmuisti ja tarkkaavaisuus ovat osallisena monissa arkielämän toiminnoissa, minkä vuoksi niiden yhteyttä toimintapelaamiseen on mielekästä tutkia. Valitsimme tarkasteluun visuospatiaalista työmuistia mittaavat tehtävät, sillä aiemmassa tutkimuksessa suoriutumiserot toimintapelejä pelaavien ja ei-pelaajien välillä ovat näkyneet vahvimmin visuaalisessa prosessoinnissa. Tutkimuskysymyksemme on, suoriutuvatko toimintapelejä säännöllisesti pelaavat henkilöt visuospatiaalista työmuistia ja tarkkaavaisuutta mittaavissa tehtävissä paremmin kuin henkilöt, jotka eivät pelaa videopelejä.
Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena Psycinfo, Psycarticles ja ERIC –tietokannoista. Hakulauseke sisälsi sekä toimintapeleihin liittyviä termejä että visuospatiaaliseen työmuistiin ja tarkkaavaisuuteen liittyviä termejä. Katsaukseen otettiin mukaan 13 vertaisarvioitua tutkimusta, joissa verrataan perusterveistä 16—50-vuotiaista koostettuja toimintapelaaja- ja ei-pelaajaryhmiä visuospatiaalista työmuistia mittaavissa tehtävissä ja visuospatiaalista tarkkaavaisuutta mittaavassa monikohdeseurannassa. Sukupuolijakauma oli tutkimuksissa epätasainen, huomattavan suuri osa tutkittavista oli miehiä. Jako toimintapelaaja- ja ei-pelaajaryhmiin oli tehty viikottaisten pelituntien perusteella, mutta pelituntien mittaamiseen käytetyn kyselyn sisällön raportointi oli tutkimuksissa usein puutteellista.
Katsauksemme tutkimuksista kokonaisuudessaan 11 antoi viitteitä siitä, että toimintapelaaminen on yhteydessä parempaan suoriutumiseen visuospatiaalista työmuistia ja/tai tarkkaavaisuutta mittaavissa tehtävissä. Osassa tutkimuksista toimintapelien määrittely oli tyypillistä, ammuntapeleihin keskittyvää määritelmää laajempi, ja pelaajaryhmissä oli mukana sekä ammuntapelejä että muunlaisia toimintapelejä pelaavia henkilöitä. Myös suurimmassa osassa näistä tutkimuksista tulokset tukivat hypoteesiamme siitä, että toimintapelaajat suoriutuvat visuospatiaalista työmuistia ja tarkkaavaisuutta mittaavissa tehtävissä paremmin kuin ei-pelaajat.
Katsauksemme valotti toimintapeleihin liittyvän tutkimuksen yleisimpiä haasteita ja kehityskohteita. Toimintapelitutkimuksen termistö ja käytetyt mittarit ovat yhä vakiintumattomia, ja tutkimus keskittyy enimmäkseen ammuntapeleihin. Genrerajauksen laajentaminen myös muihin toimintapeleihin voisi tuottaa uusia soveltamismahdollisuuksia ja mahdollistaisi sen tutkimisen, ovatko eri toimintapeligenret yhteydessä kognitiiviseen suoriutumiseen eri tavalla. Tulevaisuudessa voisi olla kiinnostavaa tutkia myös sitä, miten pelikokemuksen määrä on yhteydessä kognitiivisiin kykyihin ja onko sillä merkitystä, minkä ikäisenä pelaaminen aloitetaan. Toimintapelaamisen yleisyyden vuoksi on joka tapauksessa huomionarvoista, että katsauksemme tulosten perusteella pelaaminen on yhteydessä parempiin visuospatiaalisen työmuistin ja tarkkaavaisuuden kykyihin.
Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena Psycinfo, Psycarticles ja ERIC –tietokannoista. Hakulauseke sisälsi sekä toimintapeleihin liittyviä termejä että visuospatiaaliseen työmuistiin ja tarkkaavaisuuteen liittyviä termejä. Katsaukseen otettiin mukaan 13 vertaisarvioitua tutkimusta, joissa verrataan perusterveistä 16—50-vuotiaista koostettuja toimintapelaaja- ja ei-pelaajaryhmiä visuospatiaalista työmuistia mittaavissa tehtävissä ja visuospatiaalista tarkkaavaisuutta mittaavassa monikohdeseurannassa. Sukupuolijakauma oli tutkimuksissa epätasainen, huomattavan suuri osa tutkittavista oli miehiä. Jako toimintapelaaja- ja ei-pelaajaryhmiin oli tehty viikottaisten pelituntien perusteella, mutta pelituntien mittaamiseen käytetyn kyselyn sisällön raportointi oli tutkimuksissa usein puutteellista.
Katsauksemme tutkimuksista kokonaisuudessaan 11 antoi viitteitä siitä, että toimintapelaaminen on yhteydessä parempaan suoriutumiseen visuospatiaalista työmuistia ja/tai tarkkaavaisuutta mittaavissa tehtävissä. Osassa tutkimuksista toimintapelien määrittely oli tyypillistä, ammuntapeleihin keskittyvää määritelmää laajempi, ja pelaajaryhmissä oli mukana sekä ammuntapelejä että muunlaisia toimintapelejä pelaavia henkilöitä. Myös suurimmassa osassa näistä tutkimuksista tulokset tukivat hypoteesiamme siitä, että toimintapelaajat suoriutuvat visuospatiaalista työmuistia ja tarkkaavaisuutta mittaavissa tehtävissä paremmin kuin ei-pelaajat.
Katsauksemme valotti toimintapeleihin liittyvän tutkimuksen yleisimpiä haasteita ja kehityskohteita. Toimintapelitutkimuksen termistö ja käytetyt mittarit ovat yhä vakiintumattomia, ja tutkimus keskittyy enimmäkseen ammuntapeleihin. Genrerajauksen laajentaminen myös muihin toimintapeleihin voisi tuottaa uusia soveltamismahdollisuuksia ja mahdollistaisi sen tutkimisen, ovatko eri toimintapeligenret yhteydessä kognitiiviseen suoriutumiseen eri tavalla. Tulevaisuudessa voisi olla kiinnostavaa tutkia myös sitä, miten pelikokemuksen määrä on yhteydessä kognitiivisiin kykyihin ja onko sillä merkitystä, minkä ikäisenä pelaaminen aloitetaan. Toimintapelaamisen yleisyyden vuoksi on joka tapauksessa huomionarvoista, että katsauksemme tulosten perusteella pelaaminen on yhteydessä parempiin visuospatiaalisen työmuistin ja tarkkaavaisuuden kykyihin.