"Ko me pyydettii sitä et lähdetää vähä kulkuun" : Yleiskielen d ja sen vastineet raumalaisten ja porilaisten idiolekteissa
Rusi, Eeva (2025-06-11)
"Ko me pyydettii sitä et lähdetää vähä kulkuun" : Yleiskielen d ja sen vastineet raumalaisten ja porilaisten idiolekteissa
(11.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061669484
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061669484
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen raumalaisten ja porilaisten idiolekteissa esiintyviä yleiskielen d:n vastineita. Tutkielmani aineistona käytän Satakuntalaisuus puheessa -tutkimushankkeessa nauhoitettuja ja litteroituja puhekielen aineistoja. Informantteja on tutkielmassani neljä, ja kummastakin murreryhmästä on siis tarkasteltavana kaksi eri ikäistä informanttia.
Tarkoituksenani on tarkastella d:n ja sen eri vastineiden esiintymistä informanttien idiolekteissa sekä tarkastella ja vertailla, millaisia eroja yleiskielen d:n ja sen vastineiden esiintymisessä Rauman ja Porin murteiden puhujien ja eri ikäryhmien välillä mahdollisesti on havaittavissa.
Tutkielmani sijoittuu sekä murteentutkimuksen että sosiolingvistiikan tutkimusaloille. Perinteinen murteentutkimus keskittyi alueellisten erojen tarkasteluun keskittyen nimenomaan maaseudulla asuvien ihmisten puhumiin murteisiin. Alueellinen rajaus näkyy tässäkin tutkielmassa siten, että tarkastelen ja vertailen variantteja eri paikkakunnilta kotoisin olevien informanttien puheessa. Sosiolingvistisen tutkimuksen myötä myös kielenulkoiset tekijät alettiin ottaa tutkimuksessa huomioon. Tutkielmassani sosiolingvistiikka näkyy siten, että tutkielmassa tarkastellaan kaupunkilaisten informanttien puhekieltä, ja informantit ovat keskenään eri ikäisiä.
Aineistoista kävi ilmi, että yleiskielen mukaisella d-vastineella oli hyvin vakiintunut asema tutkielmassa tarkasteltavien informanttien puheessa. d oli selvästi hallitsevin vastine kaikkien informanttien puheessa, mutta vaihteluakin kuitenkin ilmeni. d:n paikalla esiintyi lisäksi myös tremulantteja r ja ð sekä katoa. Katoa oli erityisen paljon meidän-tyyppisissä per-soonapronominien omistusmuodoissa, samoin lähes aina tietää-verbin kieltomuodoissa. Lisäksi osalla informanteista katoa esiintyi h:n jälkeisessä asemassa, tarkemmin sanottuna numeraaleissa kahdeksan ja yhdeksän.
Tutkielmani aineisto oli suppea, eikä tarkoitus ollut luoda yleistävää tai laajaa kuvaa informanttien edustamista murteista. Aineistoa olisi siis mahdollista laajentaa ja esimerkiksi tarkastella nuorten aikuisten ja keski-ikäisten lisäksi muitakin ikäryhmiä, eli lapsia tai eläke-ikäisiä.
Tarkoituksenani on tarkastella d:n ja sen eri vastineiden esiintymistä informanttien idiolekteissa sekä tarkastella ja vertailla, millaisia eroja yleiskielen d:n ja sen vastineiden esiintymisessä Rauman ja Porin murteiden puhujien ja eri ikäryhmien välillä mahdollisesti on havaittavissa.
Tutkielmani sijoittuu sekä murteentutkimuksen että sosiolingvistiikan tutkimusaloille. Perinteinen murteentutkimus keskittyi alueellisten erojen tarkasteluun keskittyen nimenomaan maaseudulla asuvien ihmisten puhumiin murteisiin. Alueellinen rajaus näkyy tässäkin tutkielmassa siten, että tarkastelen ja vertailen variantteja eri paikkakunnilta kotoisin olevien informanttien puheessa. Sosiolingvistisen tutkimuksen myötä myös kielenulkoiset tekijät alettiin ottaa tutkimuksessa huomioon. Tutkielmassani sosiolingvistiikka näkyy siten, että tutkielmassa tarkastellaan kaupunkilaisten informanttien puhekieltä, ja informantit ovat keskenään eri ikäisiä.
Aineistoista kävi ilmi, että yleiskielen mukaisella d-vastineella oli hyvin vakiintunut asema tutkielmassa tarkasteltavien informanttien puheessa. d oli selvästi hallitsevin vastine kaikkien informanttien puheessa, mutta vaihteluakin kuitenkin ilmeni. d:n paikalla esiintyi lisäksi myös tremulantteja r ja ð sekä katoa. Katoa oli erityisen paljon meidän-tyyppisissä per-soonapronominien omistusmuodoissa, samoin lähes aina tietää-verbin kieltomuodoissa. Lisäksi osalla informanteista katoa esiintyi h:n jälkeisessä asemassa, tarkemmin sanottuna numeraaleissa kahdeksan ja yhdeksän.
Tutkielmani aineisto oli suppea, eikä tarkoitus ollut luoda yleistävää tai laajaa kuvaa informanttien edustamista murteista. Aineistoa olisi siis mahdollista laajentaa ja esimerkiksi tarkastella nuorten aikuisten ja keski-ikäisten lisäksi muitakin ikäryhmiä, eli lapsia tai eläke-ikäisiä.