Sankaritehtävät, kohtalokkuus ja mystisyys : satumainen juonikaava Tikli-teoksessa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastelin kasvukertomusromaanin, Tiklin, sadullisia piirteitä. Päähenkilö saa haltuunsa arvostetun taide-esineen, maalauksen tiklilinnusta, joutuessaan museossa pommi-iskun uhriksi. Hän piilottelee maalausta ja kiintyy siihen. Teoksessa esiintyvään tiklimaalaukseen liittyvät kohdat nostavat esiin juonielementeissään folkloren hämäryyttä, mystisyyttä ja yliluonnollisuutta myös taiteen ihannoinnissa. Nykykirjallisuus ja folkloren kietoutuminen toisiinsa teoksessa saavat aikaan päähenkilön sankarillisen roolin, jonka sankaritehtävää hän lähtee suorittamaan teoksen edetessä. Kysymyksinä tutkimuksessa toimivat Proppin funktioiden sovellettavuus Tikliin, tiklimaalauksen rooli sekä nykykirjallisuuden ja folkloren suhde. Juonielementtien paikantamiseen teoksessa käytin harkiten Vladimir Proppin narratiiviteoriaa, jossa hän nostaa esiin 31 funktioita, jotka ilmenisivät yleisesti ihmesaduissa. Vertailemalla ja soveltamalla Tikliä osuvimpiin funktioihin sain tarkasteluun sadulliset juonikohtaukset. Taas kokonaiskuvan hahmottamiseen Tzvetan Todorovin narratiiviteoria juonen tasapainosta selvitti tiklimaalauksen roolin teoksessa. Tutkimus osoitti, että monet Proppin teorian funktiot toimivat Tikli-teoksessa, mutta soveltuvat siihen nykykirjallisuuden ehdoin. Teoksen tapahtumat perustuvat nyky-yhteiskunnan huolenaiheisiin ja ovat näin riippuvaisia sen julkaisu ajasta ja paikasta, kuten myös Proppin teoria ihmesaduista. Tiklin tapahtumat ja toiminta sopivat hyvin yhteen funktioiden kanssa, joiden mukaisesti päähenkilölle kehittyi myös sankarin rooli sekä sai sankaritehtävän. Päähenkilö tiedosti myös itse sankariroolinsa ja pyrki toimimaan jo oppimiensa satujuonien mukaisesti vieraassa tilanteessa. Todorovin teorian kautta juonen tasapaino vastasi kysymykseen tiklimaalauksen roolista teoksessa. Maalaus toimi menneisyyteen sitovana esineenä, mutta myös taikaesineenä, joka antoi päähenkilölle tunteen erilaisuudesta. Päähenkilön kasvaessa aikuiseksi, hän rakensi identiteettinsä maalauksen hallussapidon salaisuuden ympärille. Nykykirjallisuus siis lopulta muuntaa folklorea ja ihmesadun piirteitä toimimaan teoksessa riippuvaisina sen tapahtumista ja päähenkilön sisäisestä maailmasta. Kohtauksen mystisyys ja salaperäisyys muodostuvat ihmesadun piirteistä, joka ylettyy myös teoksen taiteen arvostukseen, joka saa tiklimaalauksesta yliluonnollisen ja tavoittelemattoman, mikä taas muuttuu päähenkilön kantaessa sitä mukanaan.