Vitsiniekka Jumalan päätöksestä : Will Summersin tarina narrikuvan rakentajana varhaismodernilla ajalla

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassani tarkastelen varhaismodernia narrikirjallisuutta ja sitä, millaista kuvaa narreista ja sen kautta kehitysvammaisista ihmisistä luotiin varhaismodernilla ajalla. Aineistonani käytän vuoden 1676 painosta tekstistä: A pleasant history of the life and death of Will Summers And how hee came first to be knowne at the court, and how he came up to London, and by what meanes hee got to be King Henry the eights iester. With the entertainment that his cozen Patch, Cardinall Wolsey's foole, gave him at his Lords house, and how the hogs-heads of gold were known by this meanes, and were seized on at his seller in old Fish-street. Teoksen lähiluvun avulla pyrin selvittämään, mitä Will Summersin elämän kuvaukset voivat kertoa meille narrin asemasta yleisesti. Alkuperäislähteeni keskittyy kuvaamaan vain yhtä henkilöä Will Summersia, jonka vuoksi myös analyysini keskittyy tähän yhteen henkilöön. Tämän jokseenkin rajallisen aineiston vuoksi keskityn pääasiassa juuri narrien analysointiin ja täydennän tarkastelua kehitysvammaisuutta käsittelevällä tutkimuskirjallisuudella tarpeen mukaan. Tarkasteluni on temaattista siten, että analysoin lähdetekstiä eri narrin elämälle keskeisten piirteiden kautta. Analyysissäni narrien asema ilmentyy laajalti juuri hauskuuden kautta, joka olikin keskeinen osa narrin olemassaoloa. Tarkastelussani nousi esille eräänlainen vapauden ja holhouksen kontrasti, jossa narrille suotu suhteellinen vapaus toimia näyttäytyy peilikuvana narrin elämän rajallisuudelle, jonka syynä oli narrin asema vahvan holhouksen alaisena. Narrit nähtiin tavallaan samaan aikaan äärettömän viisauden ja tyhmyyden lähteenä, joka saattoi mahdollistaa uusien näkökulmien syntymisen. Narrin olemassaololle oli keskeistä huumorin tyyli, jossa erilaisuudelle naurettiin avoimesti. Narrin käytös oli monella tavalla sellaista, joka oli kuin peilikuva siitä, miten ihmisten oletettiin käyttäytyvän. Narri oli siis tavallaan sellaisen ajan tuotos, joka ei nähnyt mitään ongelmaa erilaisuudelle nauramisessa.