Hyvinvointialueen varautumisen ohjaus
Tuononen, Jere (2025-06-11)
Hyvinvointialueen varautumisen ohjaus
(11.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061669276
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061669276
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee hyvinvointialueen varautumisvelvollisuutta ja siihen kohdistuvaa ohjausta. Tutkimuksen keskiössä ovat kysymykset siitä, mitä varautumisvelvollisuus oikeudellisesti pitää sisällään ja millä keinoilla ohjausta toteutetaan. Hyvinvointialueiden perustaminen on itsessään muuttanut lainsäädäntöä. Saman aikaan alueellista varautumista ja hyvinvointialueen ohjausta on viime vuosina uudistettu. Suomessa on hyvinvointialuetta koskevaa kirjallisuutta, mutta hyvinvointialueen varautumisen ohjauksesta tarvitaan kattavampaa tutkimusta.
Tutkielman lähteinä ovat ensisijaisesti kirjallisuus ja lainsäädäntö, sillä hyvinvointialueen varautuminen ja ohjaus perustuvat lakiin. Tutkielman tutkimusmenetelmä on oikeusdogmaattinen, mitä täydentää oikeuspoliittinen näkökulma. Tutkielma osallistuu ajankohtaiseen keskusteluun lainsäädännön kehittämisestä.
Analyysin perusteella hyvinvointialueen varautumisen ohjaus voidaan jäsentää kahdeksaan pääulottuvuuteen: normien, tavoitteiden, neuvottelujen, talouden, tiedon, yhteistoiminnan, valvonnan ja määräysvallan kautta toteutettuun ohjaukseen. Jaottelun kautta on mahdollista jäsentää lainsäädännössä olevia hyvinvointialueen varautumisen ohjauskeinoja.
Lainsäädännön kehittämisessä tulee kiinnittää huomiota perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 17/2021 vp esille tuotuun itsehallintoperiaatteeseen. Hyvinvointialueen itsehallintoa voitaisiin vahvistaa antamalla hyvinvointialueelle lakiin perustuvan oikeuden esittää lisärahoituksen saamista valtiolta varautumisen toteuttamiseen, mikäli lainmukainen varautuminen ei muuten toteutuisi. Samaan aikaan aluehallintovirastolle voitaisiin myöntää oikeuden suorittaa laillisuusvalvontaa oma-aloitteisesti hyvinvointialueen varautumisen suhteen. Toimet vaativat kuitenkin lain tarkoittaman varautumisvelvollisuuden tarkentamista.
Tutkielman lähteinä ovat ensisijaisesti kirjallisuus ja lainsäädäntö, sillä hyvinvointialueen varautuminen ja ohjaus perustuvat lakiin. Tutkielman tutkimusmenetelmä on oikeusdogmaattinen, mitä täydentää oikeuspoliittinen näkökulma. Tutkielma osallistuu ajankohtaiseen keskusteluun lainsäädännön kehittämisestä.
Analyysin perusteella hyvinvointialueen varautumisen ohjaus voidaan jäsentää kahdeksaan pääulottuvuuteen: normien, tavoitteiden, neuvottelujen, talouden, tiedon, yhteistoiminnan, valvonnan ja määräysvallan kautta toteutettuun ohjaukseen. Jaottelun kautta on mahdollista jäsentää lainsäädännössä olevia hyvinvointialueen varautumisen ohjauskeinoja.
Lainsäädännön kehittämisessä tulee kiinnittää huomiota perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 17/2021 vp esille tuotuun itsehallintoperiaatteeseen. Hyvinvointialueen itsehallintoa voitaisiin vahvistaa antamalla hyvinvointialueelle lakiin perustuvan oikeuden esittää lisärahoituksen saamista valtiolta varautumisen toteuttamiseen, mikäli lainmukainen varautuminen ei muuten toteutuisi. Samaan aikaan aluehallintovirastolle voitaisiin myöntää oikeuden suorittaa laillisuusvalvontaa oma-aloitteisesti hyvinvointialueen varautumisen suhteen. Toimet vaativat kuitenkin lain tarkoittaman varautumisvelvollisuuden tarkentamista.